United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli aika, jolloin minäkään sen pelvosta, että tämmöisessä tunteessa olisi epäjumaloitsemista, en rohjennut mieltäni siihen kiinnittää, mutta tästä pelvosta olen nyt päässyt, sitten kuin siitä olen puhunut Jackin kanssa, ja hän on kertonut minulle, että minä hänelle olen juuri samanlainen ihmeellinen apu, josta selvästi näkyy, että se on Jumala, joka tahtoo sen sillä tavalla.
Hän huolellisesti varoi siteen loukkautumista, ehkä se vaikealtakin tuntui; tyttö näkisi, että toinen oli uskollisesti odottanut. Siten kesti hän urhoollisesti uuvuttavan iltahetken huvihuoneessa. Ulkorappusen ovi oli sepo seljällään, jotta "apu" voisi suoraan tulla, mutta hetki kului hetken päästä.
Ei kansan siveys Konsaan voi täss' kukoistaa, Kun usvan synkeys Noin tähtein valon poistaa; On katkera tuo: Ei päästä seimen luo, Miss' Herra Kristus loistaa; Siis, Isä, apu suo! Kun muutkin sortajat Saa, Herra, surman Sulta, Niin viinakauppiaat Sais' maistaa samaa tulta Kas silloin siveys, Raittius, rehtevyys Ja kansan lapsikulta On sama yhteys!
Hyttyisen hyrryn, suhinan myös tuulen, Ja pikku linnun vienon viserryksen!" Ja rampa ukko riemuisena juoksi Ikäänkuin terve, reipas nuorukainen, Hän eukon kaulaan kiepsahti nyt vainen, Pyöritti häntä kovin huvin vuoksi. Mut heidät kaikki kummastukseen saiki Nyt mykkä poika, kuin se selvin kielin Jo lauluun yhtyi innoll' ilomielin: "Jumalan kiitos, hält' on apu kaikki!"
Köysiss' oli mieheni jo maassa, veri vuoti, väkivalta voitti, hätä suurin, avun toivo turha. Kättä kahdeksan jo mua raastoi niinkuin petoparvi saalistansa; silloin apu saapui, tuli turva, Pilven veikko pirttiin niinkuin myrsky, väkivallan hääti, häijyt kaatoi.
Voimin riutunehin päin laivoa uipi Giovanni, Geenuan kaupungin merimiesten kuulusa kukka, Viittaelee sekä huutavi noin: »Apu tuokate mulle!» Häntä jo huomaavat sekä purren laskevat aaltoon, Soutavat uivan luo, nuo Ruotsin rohkeat urhoot, Auttavat uupunehen venoseensa ja laivahan vievät, Ruokkivat einehitöntä ja hoitavat armeliaasti, Kulkien taas päin pohjasehen, Karlskronoa kohti.
"Sepä minusta hauskaa, että sulhollani on noin hyviä ystäviä", virkki Anni, "voihan heistä olla jonkinmoinen apu mailmassa, oli ken olikin".
Tarvitseeko minun osoittaa, miksi, kun tämmöinen apu oli tarjona, minun kansani kokoontui ympärilleni? Semmoinen aika on tuleva, jolloin meidän vanhasta siemenestämme parempi johdattaja sikiää, jota et sinäkään, herrani, kykene kukistamaan."
Ylätasangolla, ikäänkuin haaksirikkoon joutuneen laivan kannella, jossa toivo on jälleen eloon herännyt kaukana siintävän purjeen nähtyä, syleilivät kullankaivajat toisiaan. Kurjuuden päivät unhottuivat. Nälän tuskat unhotettiin eikö apu ollut näkyvissä?
Sentähden niin kovasti jyskikin". "Mitä se minuun tulee? Apu, pelastuskeino on pää-asia". Anni juoksi paikasta toiseen. Hän koitti saada joka akkunaa, joka ovea auki. Ei ollut mahdollista mielestään, että niin suuri onnettomuus olisi tapahtunut. Vasta sitte, huomattuansa, ettei mikään antanut perään, että kaikki oli kuin kiini muurattu, hän rupesi surkiasti valittamaan ja laski lapsen pöydälle.