Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Vaan sitä ennen oli jo hyvän ansaa pursunnut ihmisiä kirkosta ja paksua mustaa savua »Wellamon» piipusta. Kirkonmäellä syntyi hälinä ja pauke kuin pienillä markkinoilla. Hevosia valjastettiin, kärryjä ratisi pitkin maantietä pois kotiin päin ja pölyä kohosi kuin pilvenä. Rantaan kuitenkin riensivät useimmat osavenheilleen, mutta suurin osa tuli »Wellamoon».
Min kirkkaast' aamu paistoi ikkunaan, Niin tyyn' ol' aalto, metsäkin niin vaiti, Ett' ulos mielin. Mielilintu on se, Mi verkkoonsa mua viettelee. Saas nähdä, He eikö yhdess' ansaa viritä? Silloin näin mä täällä Tuon Daniel raukan. Kaikki tunnet; tee Hänt' ystäväkses, ole hyvä hälle, Hänt' unhottamaan saata... Mitä sanoin? Täst' oivaa tulee.
"Niin juuri," sanoi maisteri, huomaamatta Annin ansaa. "Ha-ha-ha! Kuinka te olette kohtelias!" "Voi, voi, neitini," vaikeroi Lauri tuskissaan, "minä tarkoitin ihan toista. Minä näette pelkäsin teidän suuttuneen, kun sanoin nähneeni teistä unta." "Vai niin, te siis vain narrasitte?" "En narrannut, en," vakuutti Lauri. "No mutta minkätähden minä olisin suuttunut siitä?"
"Voi tehdään ansoja ja pannaan ne tuonne rämeen ympärille, kangasten laidoille; onhan tuota omaa aikaamme toki sen verran. Minun olisi niin lysti, kun saisimme yhdenkään linnun", pyyteli Mari. Heti lähdettiin kotiin ja ruvettiin ansojen punontaan, ja viisikymmentä ansaa valmistui sinä iltana. Aamulla otettiin kirveet käsiin ja lähdettiin ansojen panentaan, Metsälammen rämeen ympäristölle.
Mies oli juuri kaivanut maahan syvän reiän ja peitteli sitä par'aikaa taitavasti oksilla virittääkseen ansaa susille ja metsäsioille. Hän huomasi, että kuningattaren palvelija oli aikeissa hyökätä hänen kimppuunsa ja yritti paeta. Mutta Perinis ahdisti hänet salakuopan reunalle huutaen: "Vakoilija, joka olet myynyt kuningattaren, miksi pakenet?
"Ja aina siitä pitäen kun minä kuulin, kuinka te ja karhut ja karibut olette kuin ystäviä, olen tarkkaan pysynyt vedenjakajan toisella puolella, enkä kertaakaan ole virittänyt ansaa Kuah-Davikin laakson tälle puolelle. Mitä näihin eläimiin tulee, joihin te, Miranda, olette niin kiintynyt, niin en kadottaisi karvaakaan ainoankaan selästä, sen vannon!" "Viisainta onkin olla niihin koskematta!
Olen kuullut täällä kerrottavan että edeltäjäni, pastori Roschier, joutui kerran Tomskin lähellä eräänä yönä suurelta tieltä viedyksi johonkin syrjäpolulle, arvattavasti jotakin viritettyä ansaa kohden, sekä että hän ainoastaan asevoimalla sai ajajan kääntymään oikealle tielle. Samoin kävi myös erään suomalaisen, joka viime kesänä tuli Omskiin.
Hänellä ei ollut palatessaan enään ainuttakaan ansaa kaulassaan, vaan kirvesnalikkansa toi hän rehellisesti kotiinsa, pannen sen huolellisesti hakaan, samassa lausuen: "Onpa hyvä, kun minun varalleni sattui noin nätti kirves." Parin päivän perästä väänsi emäntä aamutyöt tehtyänsä suuren viikkokontin selkäänsä. "Mitä tuolla aijot tehdä?" kysyi Jakke ihmeissään.
BAALAK. Sinua kiitän, suuri tietäjä! Nimitä ketä tahdot auttajaksi, Sun kauttasi meit' auttaa kuka auttaa, Siis sulle juon. BILEAM. Seis, Baalak kuningas! Otuksen pyytäjällä peljätät. Jos ansaa näytät, saalis säikähtää, Tiehensä puikahtaen. Leikiltä Nyt näyttää vehkehemme silkkiverkko, Niin luontevasti on se punottu: Elävä syötti himon sytyttää Ja saalis hukkuu hekkumoidessaan.
Paha haltija oppii väistämään, niinkuin vanha metso oppii ansaa liisimään, sentähden on uusittava. Kun tauteja parannat, mitä silloin teet...? Entä kun varkaan käden kautta kadonnutta haet?... Et muista, vielä ehdit, olenhan opettamassa. Mielesi nyt muualla vaeltaa. He tulivat taikamajalle, jonka ovi oli auki Panun kummaksi. Kuka täällä on käynyt? Lienee tuuli avannut, virkkoi Jouko.
Päivän Sana
Muut Etsivät