Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Mutta jos hän suostuu, suostutko sinä? Anni. Luulen, että sen jo arvaat. Eipä minun tahton' vain Onnea voi tuoda, Eikä ole vallassain Onneamme luoda. Mitä isä tahtoo vaan. Kaikki riippuu siitä. Saada häntä suostumaan Voimamme ei riitä. Andrei. Lempi vastuksist' ei huoli, Rintaan rohkeutta luo. Suorahan kuin nopsa nuoli Perille vain pyrkii tuo. Mari. Kas vaan tuota tyttöä!
Andrei. Sinun pyynnöstäsi. Voi, voi, kuinka elämäni jylhä on, Kylmä, kolkko ompi tieni, lohduton. Olenhan ma halpa orja, mitätön. Yksinäinen orpo raukka, äiditön. Armahainen lempi yksin saapi vaan Sydämeni katkeruutta lauhtumaan. Audotja. Se on hän! Se on hän! Taivaan Jumala! Minä tunnen tämän säveleen! Mistä olet sinä tuon laulun oppinut? Andrei. Se on ainoa, mitä olen oppinut äidiltäni.
Dubrovskij tahtoi muutamia päiviä tulonsa jälkeen ryhtyä asioihin käsiksi, mutta isä ei voinut antaa hänelle tarpeellisia tietoja, eikä Andrei Gavrilovitschilla ollut asianajajaa. Selaillessaan isänsä papereita löysi hän ainoastaan asessorin ensimmäisen kirjeen ja vastauksen siihen.
Se on kumminkin surkuteltavaa, että kaksi suomalaista heimoa, jotka rinnatusten ovat kaikki elämänvaiheet kokea saaneet, että ne yhäti jatkavat riitaa, minkä alku varmaankin olisi etsittävä satojen vuosien takaa. Andrei. Sovitaan, kuulkaa, ystävät, siihen, ettei koskaan enää aloteta kinaa tästä asiasta! Juhana. Todellakin! Mutta mikä pannaan rangaistukseksi? Matti. Se eroitetaan joukosta pois.
Mari. Anni. Isäni, isäni! Voi, voi, auttakaa, hyvät, rakkaat ystävät! Armoa! Armoa! Roponen. Rukoile Jumalalta apua! Hän yksin voi enää auttaa! Andrei. Mitä olen minä tehnyt? Kosmin. Kuulkaa, te muut! Te olette nyt nähneet, mihin vastarinta vie! Jos nyt te luovutte uppiniskaisuudestanne, annan teille kaikille anteeksi, vaikka tiedän teidätkin syyllisiksi. Lupaatteko olla kuuliaisia? Huttunen.
Oi, sinä maailman mahtava luoja, Onnen ja riemujen laupias tuoja, Eikö sun voimasi keinoja sois, Jotka mun rintahan' lohtua lois! Luoksesi käännyn ma, onneton impi, Ollos sä mulle jo armollisempi! Oi, jos sun miel' alas heltyä vois, Kylläpä toivoni täyttyvä ois! *Anni, Andrei.* Andrei. Anni! Miksi itket sinä, miksi antaut epätoivoon? Luuletko asian siten paranevan? Ei suinkaan?
Isäni, Andrei Petrovitsh Grinev, oli nuoruudessaan palvellut sotaväessä kreivi Minnichin aikana ja otti eron pää-majorina vuonna 17 . Siitä pitäin asui hän kylässään Simbirskin kupernissa, jossa nai erään köyhän aatelisneidon Avdotja Vasiljevna J:n. Meitä oli yhdeksän lasta. Kaikki veljeni ja sisareni kuolivat pieninä.
Seuraavana päivänä oli hänen ensimäinen kysymyksensä: "onko Andrei Gavrilovitsch täällä?" Hänelle annettiin kolmikulmaiseksi taitettu kirje. Kirila Petrovitsch käski kirjurinsa lukea se ääneen ja sai kuulla' seuraavan: Hyväsydäminen herrani!
Juhana. No, nyt piiloon vaan, ettei kukaan vaarallisempi satu näkemään. Tännehän alkaa kohta nuorisoakin kokoontua leikkimään, niinkuin tapana on pyhinä. Liisa. Niin! Ja minä saan täällä lukon takana piilossa olla! Juhana. Tyttö parka! Andrei, Roponen, Anni. Andrei. Mitä on minun tekeminen?
Andrei Gavrilovitsch hämmästyi, ja vielä samana päivänä kirjoitti hän vastaukseksi erittäin ankaran kirjeen, jossa ilmaisi, että Kistenevkan kylä tuli hänelle isänsä kuoleman jälkeen ja että hän hallitsee sitä perintö-oikeuden nojalla, ett'ei Troekurovin ole sen kanssa mitään tekemistä ja että, jos vieras tahtoo sen omistaa, on se kavallusta ja varkautta.
Päivän Sana
Muut Etsivät