Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Vieläkö luulet tässä leikin sijaa olevan? Mitä olen sanonut, sen olen sanonut. Eikä sanaakaan enää tästä asiasta! Andrei. Sitä en olisi uskonut! Kipuna. Vai et olisi uskonut! Susi. Tuo on minusta suoraa hävyttömyyttä, että hän rohkenee edes ajatella, sitä vähemmin julki lausua tuollaista ajatusta. Koko paikkakunnan rikkain tyttö menisi hänelle, keppikerjäläiselle! Juvakka.
Audotja. Ei suinkaan! Andrei Mitä sanot? Elääköhän? Audotja. Hän on löydettävissä. Andrei. Onko? Sano, mistä hänet löydän? Vaikkapa hän olisi Venäjän äärimmäisestä sopukasta etsittävä, linnun siivillä hänen luokseen liitäisin. Näiltä käsivarsillani tekisin työtä hänen vaivojaan lieventääkseni. Niin, häntä palvelisin, kunnes hän väsyneenä päivän vaivoista, siunaten minua, laskeutuisi levolle.
Andrei. Näin on siis hyvä alku tehty Tuo komea mieskö minun isäni? Onko se mahdollista! Ja kumminkin on hän isäni? Kuinka tunnen itseni onnelliseksi, saadessani palvella häntä ja yht'aikaa kostaa noille. Tekisinkö väärin ilmoittaessani hänelle sen miehen hankkeita, joka isällisesti on minua lapsuudesta asti kasvattanut? En! Minulla on oikeus siihen! Minä tahdon isääni palvella. *Laulu 9.* Juhana.
Ukolle itselleen on ilmoitettava suoraan; hän ratkaiskoon! Kyllä se on harmittavaa kumminkin, etten minä kuulu luterilaiseen uskontoon, vaikka olen ikäni suomalaisissa elänyt ja puhtaaksi suomalaiseksi kasvanut. Joll'ei sitä estettä olisi, silloin ei minun tarvitsisi epäillä asian menestymistä. *Andrei, Roponen.* Roponen. Kaikki hyvin, kaikki hyvin! No, Andrei!
Istuessaan vaunuissaan kuuli Kirila Petrovitsch sen; hänen kasvonsa tulivat mustaksi kuin sysi; hän hymyili halveksivasti ja ajaessaan käyden pitkin pihaa katsoi julmasti palvelijoihin. Hän katsoi myös ikkunaan, jossa hetki sitten oli näkynyt Andrei Gavrilovitsch, mutta häntä ei enää ollut. Jegorovna seisoi portailla; hän oli unohtanut herransa käskyn.
Joll'en minä olisi hyörimässä ja pyörimässä alinomaa, niin menisi koko talo kumoon. No niin menisikin! Eihän ilman minutta työväki saisi syödäkseenkään, muista puhumattakaan. Tule! Pitäisikö sinustakin vielä talonminiä tuleman! *Andrei, Juhana.* Andrei. Niin, nyt isännän puheille. (Aikoo mennä; Juhana tulee vastaan). Ehkäpä puhun hänelle ensin asiasta. (
Andrei.
Palkkioksi antoi Jumala sinulle lohdutuksen kolkolle, lemmettömälle elämällesi, antoi sinulle takaisin poikasi. Kosmin. Tämäkö poikani ... joka minut petti? Andrei. Pettäjä en ole ollut. Ajattele vaan, mikä taistelu oli minulla! Toisella puolen isäni, toisella he kaikki. Ja sitten loukattu sydämmeni, joka huusi kostoa.
Hyvästi jää, lintuseni, Hyvästi jää, armahain, Hyvästi jää, kultaseni, Hyvästi nyt sanon vain! Wasjka. Nyt laulatte te, tytöt, meille! Liisa. Me emme osaa sellaisia lauluja, mitä teikäläisille lauletaan. Juhana. Miks'ette osaa? Liisa, laulahan sinä! Liisa. Johan minä lauloin. Laulakoon nyt Anni! Anni. Enpä rupeakaan. Laula sinä, Andrei, se surullinen laulusi! Minä kuuntelen sitä niin mielelläni.
Ennen en kirjoita nimeäni sen alle, ennenkuin siihen on se mies nimensä piirtänyt, joka minua on kirjoittamaan opettanut, ja se on Roponen! Kosmin. Roponen! Andrei. Niin, Roponen, joka lapsuuttani hoiti ja antoi minulle suojan ja kodin! Antoi vielä enemmän! Opetti minut ymmärtämään, että ainoastaan vapaina olemme tosi-ihmisiä! Jos hän nyt sanoo minulle: »Kaikki, mitä sinulle opetin, on valhetta!
Päivän Sana
Muut Etsivät