United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli erittäin harmittavaa nuijani luiskahti vähän ja tuotti minulle tappion! Olette kai huomanneet, että nuija väliin vääntyy vähän kädessä ja luiskahtaa. Juuri samoin luiskahti se minultakin, ja pallo lensi väärään suuntaan, mutta se ei saa enää tapahtua." Tästä keskustelusta huomasin, että neiti Sofie tällä hetkellä ei ajatellut muuta, kuin voittoa croquet-pelissä.
Monenkertainen voitto oli minulla mielessäni, tämä uusi yritys edessäni. Mikä erinomainen asia niitylle, että pajupensaat tulisivat pois ja koko suuri niitty tulisi paljaista kukista ja sakeasta heinästä lainehtimaan. Kuvailin mielessäni, kuinka monta heinäsuovaa enemmän nousisi niitylle, kun pajupensaat ovat pois karsitut, kuinka monelta käärmeeltä ja sisiliskolta häviäisi lymypaikat, joten heinän tekijät sitten turvallisesti uskaltaisivat käydä niityllä avojaloin, varustamatta itseänsä pitkävartisilla niittysaappailla, jotka helteisellä kesäsydämellä ovat niin rasittavia. Kun näitä ajatuksiani kertoelin äidilleni, niin en kuitenkaan saanut kannatusta; päin vastoin vastauksen, joka oli vähän harmittavaa viattomalle ilolleni. Hän sanoi näet pajujen kasvavan niin suunnattomassa määrässä, että kun ne tänä vuonna katkotaan juurta myöten kaikki, niin on jo tulevana vuonna samalla paikalla entistä tiheämpi pajupensas ja niitä nuoria pensaita sanottiin suvikuntaisiksi pajuiksi. Niin muodoin oli yhtä mahdoton hävittää pajupensaita, kuin käärmeitäkin. Niillä oli niin luonnollinen sukulaisuus, että jos oli käärmeitä hävittämässä, niin paju sillä aikaa kasvoi, ja jos oli pajuja hävittämässä, niin käärme sillä aikaa kasvoi. Siis kaksi voittamatonta sukukuntaa: käärmeen suku paratiisista lähtenyt, ja pajun suku vedestä ja maasta, jo alusta mailman. Piti kumminkin parastansa koettaa, ja äitini johti minun sakeaan pajukkoon, jommoista en ollut vielä ijässäni nähnyt.
Siinä hänen tavallinen huono onnensa esiytyy, murisee hän: miksi ostinkaan nuo? Muutamia päiviä sen perästä vaimonsa tulee ilosta loistavin silmin vastaansa ja ilmoittaa osakkeiden nousevan salaman nopeudella 'se seisoo tässä sanomassa. "'Kuinka harmittavaa! huudahtaa hän 'etten useampia ostanut! Lapset ovat sairaana: 'lähetä tohtoria hakemaan, sanoo hän, ja menee klubbiin.
"Vika ei ole minun, ett'et ole huolinut varoituksistani." "Mutta tuo juttu on minulle sangen sopimaton", mutisi mies itsekseen. "Olenhan nyt kerran luvannut mennä ja sitte piti juuri sen tapahtua. Se on erittäin harmittavaa." Pahoilla mielin rummutti hän sormillaan ikkunanlasia, että ne kilisivät.
Ukolle itselleen on ilmoitettava suoraan; hän ratkaiskoon! Kyllä se on harmittavaa kumminkin, etten minä kuulu luterilaiseen uskontoon, vaikka olen ikäni suomalaisissa elänyt ja puhtaaksi suomalaiseksi kasvanut. Joll'ei sitä estettä olisi, silloin ei minun tarvitsisi epäillä asian menestymistä. *Andrei, Roponen.* Roponen. Kaikki hyvin, kaikki hyvin! No, Andrei!
Syvä huokaus sulautui tuulen suhinaan ja vangit ovat taas ääneti. Väristys jäätää Bartekia. On harmittavaa, kuin ei voi selvittää itselleen, mikä oikeastaan vaivaa. Vaikkei Bartek koskaan ennen ollut mitään varastanut, niin tuntui hänestä kuitenkin kuin jos hän nyt olisi niin tehnyt, ja kuin jos hän pelkäisi joutuvansa kiinni. Ei mikään uhkaa häntä, ja kuitenkin hän pelkää.
Minä huomasin että hänen sydämensä on vähän pilalla, niin ettei se käsitä eikä tunne ennenkuin jonkun ajan perästä. Se on harmittavaa, aivan samoin kuin tahdoin vanhan tätini suurella messinkitussarilla harjoitella.
Tuo nuori tyttö tuolla, jolla on heleänpunaset orjantappuraruusut, valitti äsken, että hänen kavaljeerinsa, tohtori Grön, kutsuttiin pois; vähää sen jälkeen palasi hän takasin, ja kun tyttö puheli lääkärin vaikeasta kutsumuksesta, sanoi hän: 'se oli vaan tässä kartanossa; vinttikerroksessa on eräs kuolon kielissä; on niin harmittavaa kun he yhä lähettävät minua hakemaan, vaikka jo ennen olen sanonut, ettei enää mitään apua löydy' ja sitte he tanssivat, Villiam, ja musikki soitti; vaan meidän, meidän täytyy täältä pois, meidän täytyy kotiin eikö niin?"
Oli kuin aurinko olisi loistanut Ludvigin iloisten, terveitten piirteitten yli, kun hän tarttui valtioneuvoksettaren käteen ja kunnioittavasti sitä suudellen sanoi: Ei ainoastaan yksi, vaan monta muuta harmittavaa erehdystä pitkin koko jouluaattoa. Melkein kaikki minun pienet joululahjani ovat joutuneet vieraisiin käsiin, ja siitä saan kiittää kolmen iloisen ylioppilastoverin erehdyksiä.
Mutta kun uusi myrskyn puuska riuhtasi räystästä ja jyristi seiniä, niin silloin silmät remahtivat selkäpiilleen, ajatukset pemahtivat kuni riekkoparvi metsäkoiran hätyyttämänä hurjaan lentoon ja kiitivät hämäriin sokkeloihin, kunnes sieltä taas palasivat kotoisiin seikkoihin ja toivat mukanaan joko ihastuttavaa tai harmittavaa löytöä.