Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ennen on jo mainittu, että Kämälän isäntäwäen wanhimmat lapset oliwat tyttäriä; Liila oli wanhimman ja Alma häntä nuoremman nimi; wanhin läheni wiittätoistansa ja nuorempi kolmeatoista. Selwästi jo huomattiin, että heistä muodostuu kauniit neidet ja tämäpä se isän huomionkin heidän puoleensa oli kääntänyt.
SYLVI. Siinä tapauksessa sanon minä, että laki on päin mäntyyn. Mutta oletko myöskin ihan varma asiasta? ALMA. Aivan varma. Kun teidät kerran on vihitty yhteen, ei voi muu kuin kuolema teitä eroittaa. SYLVI.. Kuolema ? ALMA. Niin, Sylvi, kuolema ainoastaan. Miehesi oma sinä olet niin kauvan kuin elät, häntä sinun tulee rakastaa, ja hänelle pysyä uskollisena.
Lääkärit sanoivat että Heikki Soini oli hermostunut. Liekö se sitten ollut hermostumista vai mitä, mutta kamalaa se oli se tila. Häntä kiusasi yöt, päivät, ja varsinkin öillä, se ajatus, että hänellä oli kaksi vaimoa: Alma Järvinen, jota hän rakasti ja Alma Järvinen, jota hän melkein inhosi.
Silloin tällöin kuiskasi Nymark jonkun sanan, johon Alma ei vastannut, jos hän vaan suinkin saattoi sitä välttää. Mutta kun he olivat tulleet sen niemen kohdalle, jossa tulomatkalla lepäsivät, veti Nymark häntä mukanaan rantaa kohden. »Sinnekö?» kysyi Alma arasti. »Vähäksi aikaa. Tässä on juuri puoli matkaa.»
Minä en tahdo vietellä sinua, en houkutella sinua aviorikokseen en tehdä sinua onnettomaksi. SYLVI. Viktor, minkätähden noin kylmä ja kova? Katso minuun taas samalla hehkuvalla, polttavalla katseella kuin eilenkin. Ja vastaa viimeinkin kysymykseeni. Viktor, vielä kerran: rakastatko sinä minua? En. VIKTOR. Se oli vaan haihtuva, ohimenevä huumaus SYLVI. Alma oli siis oikeassa?
Ystävät, nyt iloitkamme, iloitkamme! KASPER. Iloitkamme kaikki ilon iltana! ALMA. Armahin mun isäni, mun äitini! ELINA. Alma, sinua mä kiitän. KASPER. Seppel tänne! Seppel koristeeksi hänen kulmillensa! Alma, sydämmeni ihastus ja aarre, Kalliona seisoit koetuksen myrskys. ELINA. Alma, kaikki palkinnut on tämä ilta Nähdyt vaivani; jos niitä nähnyt olen Tähtes sinun, joka sieväst ylenit.
»Ajattelin, että jos se nukkuisi paremmin viereen», hän sanoi. Alma läksi ylös, avasi leninkinsä napit ylhäältä ja laskeutui vuoteelle. »Eikö rouva riisu samalla», kysyi Miina, »johan nyt on myöhä». »En minä vielä; tuohan Helmi tänne.» Helmi herkesi kohta huutamasta, kun pääsi äidin rintaan, johon tarttui hapeasti kiinni sekä suullaan että molemmilla käsillään.
Ooh, hän ymmärsi vallan hyvin nuo katkonaisetkin lauseet, nuo tukahdutetut huokaukset, värähtelemiset, kaikki. Poskien hohde olisi kyllä sen ilmoittanut, mutta poskia naamari peitti... Ja taas he tanssivat, ja taas he joivat champagnea. Musiikki soi. Iloa oli ympärillä. Alma toivoi, ettei tämä yö loppuisi milloinkaan.
Jotkut pysähtyivät hänen luokseen, puhellen ja kysellen. Hän vastasi jonkun sanan, miten sattui. »Ikävää! Niin kaunis lapsi. Ja teidän ainoa poikanne.» »Meidän ainoa poikamme.» »Niin äkkiä sitten vielä. Oliko hän viikkoakaan sairaana?» »Viisi päivää.» »Viisi päivää vaan! Mahtaa tuntua raskaalta.» Alussa olivat kaikki hiljaisia ja vakavia, erinomattainkin salissa, missä Alma istui.
Yksin nuo pienet ryysyiset kerjäläispojatkin, jotka vetivät kelkkaa perässään ja puhaltelivat punaisia käsiään. Ja maanmieskin, joka toi puukuormaa kaupunkiin ja astui ohjaksia pidellen hevosensa rinnalla. Kuinka mielellään Alma olisi halunnut vaihtaa elämää ja olemusta heidän kanssaan! Hevonen seisahtui hautausmaan portille, Alma ja Maijaliisa menivät sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät