Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Alma sitä suri, eikä uskaltanut paljon ajatellakaan kevättä, jolloin hän tulisi olemaan yksin kotona, eroitettuna miehestään niin pitkän pitkäksi aikaa. Hän olikin itkenyt, kun sai sen tietää, ja itkenyt vielä enemmän nähdessään kuinka suurella innolla John alkoi siihen valmistautua. Ei ainoata sanaa kaipauksesta, erosta, ikävästä. Ei ainoatakaan! Alma oli siitä syvästi loukkaantunut.
Hänet valtasi voimakas tunne vapautta ja riippumattomuutta. Hyvästä mielestä oli herahtaa vesi silmään. Alma oli sanonut hänelle: »Sinä olet vielä nuori ja kokematon ... ja kyllä sinä vielä löydät sen, joka sinulle sopii.» Mutta hän tahtoo näyttää, ettei hän ole nuori eikä kokematon. Hän on jo mies. Hän suorittaa uhalla tutkintonsa ainoastaan sen vuoksi, että Alma näkisi, mikä mies hän on.
Alma katseli maahan, painoi tummat silmäripsensä niin kiinteästi kuin suinkin poskea vasten ja antoi suurten, kirkkaitten kyyneltensä olla keskustelun johdantona.
Viktor myönsi viimein, että minä olin oikeassa Tietysti! Mitäs hän muuta olisi voinut. Sinähän olet aina oikeassa. ALMA. ja sitten hän pyysi, että minä tulisin ja selittäisin sinullekin ajatukseni. SYLVI. Aivan kernaasti! Mutta sen sanon jo edeltäpäin: Minua et taivuta yhtä helposti, sillä minä olen hiukan kovempaa ainesta kuin Viktor. Jaha, jatka nyt!
Kalle huomasi kohta, että vaimonsa oli hänen poissaolonsa ajalla paljon vahvistunut ja voimistunut, jopa niin paljon, että oli melkein entisellään. "En suinkaan minä tunne vieraita? Tehkää niin hyvin ja istukaa!" sanoi emäntä taasenkin vilkaisten vieraita silmiin. Minä tottelinkin heti kehoitusta, mutta Kalle ei hievahtanut paikaltakaan. Seurasi äänettömyys. "Alma!" virkahti Kalle nyt.
Heikki koetti ajatella, että se oli jotain satunnaista hermostumista, mutta väliin se sattui niin kipeästi johonkin arkaan paikkaan. Niinpä kerrankin kun hän ja Alma rouva olivat kävelemässä, tuli heitä vastaan Anna Kallion äiti köyryselkäisenä ja kalpeana. He seisahtuivat kysymään kuinka täti jaksoi ja oliko Annasta kuulunut mitään.
Olkaa hyvä, herra pastori, kutsukaa Juonas sisään. Pölkkynen Juonas, Juonas, johtajatar käskee. Pölkkynen. Juonas, tulkaa pian! Seitsemäs kohtaus. Entiset. Juonas. Alma Tapper. Kolme koulutyttöä. Liisi. Juonas. Täällä ollaan, täällä ollaan. Neiti Kortman. Juonas kutsuu tänne 5:nen luokan oppilaat Hanna Korhonen, Helmi Hallman, Kerttu Palonen ja Alma Tapper, mutta heti. Juonas
Almaa hiukan harmitti, mutta hän vaati häntä kumminkin miehensä huoneesen, joka oli jo puhdistettu. Ei, hän ei tahtonut häiritä. »Mutta enkö saa katsella teitä tässä? Kukkien keskeen te sovitte niin hyvin, te kun itsekin kuulutte niihin.» Alma rypisti otsaansa. Nyt tuo puhe häntä ei ollenkaan miellyttänyt; se tuntui joutavalta ja tyhjänpäiväiseltä.
Alma, sinä pidät lupauksesi eikö niin? SYLVI. Kunhan minä en vaan olisi ruma ja vastenmielinen ? ROUVA HAKE. Eikö mitä! Vai ruma ja vastenmielinen! Johan nyt. Olkaa sen puolesta ihan rauhassa. SYLVI. Mutta tämä vanginpuku? Eikö se ole kauhea? ROUVA HAKE. Ei ainakaan minun mielestäni. SYLVI. Karin oli niin hieno ja kaunis.
Hän katseli, kuinka Miina toimitteli tehtäviään, ripusti hänen vaatteensa naulaan, sitoi sukat yhteen, väänsi lampun alemmaksi ja toi juomavettä yöpöydälle hänen viereensä. Sittenkin hän vielä hääri edes takaisin huoneessa, vältti kolinaa ja liikkui hiljaa varpaillaan. Alma ei enää seurannut hänen askareitaan. Vuoteen lämpimässä oli hänen hyvä olla.
Päivän Sana
Muut Etsivät