Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
He olisivat löytäneet, tai luulleet löytävänsä toisissaan vallan pohjattomia aarteita, joita nauttiessa ja ihaillessa he olisivat kuluttaneet kalliin aikansa välittämättä mitään koko muusta maailmasta. Toisin sanoen, heidän oma onnensa olisi kokonaan niellyt heidät. Alma Järvinen taas olisi siinä tapauksessa merkillisen pian hakenut ja löytänyt lohdutusta muualta.
Pyydä häntä tulemaan, salli minulle se ilo olenhan saanut kärsiä niin paljon näinä aikoina. Alma kulta, anna sydämmesi heltyä! ALMA. Sinä et aavista, kuinka vaikeata tämä on. Lohdutusta ja iloa sinulle kyllä soisin kaikesta sydämmestäni, mutta . Ei, minä en voi ottaa sitä omalletunnolleni. Usko minua, Sylvi, sinä tulisit taaskin petetyksi toiveissasi.
»Siinä, joka on koko teidän elämänne perustus ja ydin. Rakkaudessanne.» »Olemmeko tappiolla rakkaudessamme?» »Kieltämättä. Rakkaudessa on nainen orja, mies herra, vaikka pitäisi olla juuri päin vastoin.» Alma nauroi. »Ja syy siihen? Selittäkää sekin.» »Mielelläni. Nainen joutuu tappiolle rakkaudessaan vaan sentähden, että hän antaa miehen päästä voitolle.» »Tuosta ei viisastu.»
Hyvää huomenta, unikeko. Tiedätkös, mitä kello on? Nyt nukuit ohi aamiaisen, poloinen. Vai luuletko saavasi ruokaa vielä? Eikös mitä Alma ei anna leivän muruakaan. Mitä? Kaksi tuntia? Kyllä kai! Sitä ei usko kukaan ihminen. Vai näit unta? Mitä sitten? Kerropas. AKSEL. Minun on ihan mahdoton kirjoittaa. SYLVI. Ole vaiti, sinä siellä ! Ei, mutta sehän oli hassua. Entä sitten? Eikö mitään muuta?
ALMA. Armas iso-isäni, te, harmaapäinen Kahden vihollisen valtakunnan ryskees Murhatanterella! Mitä aattelette? KASPER. Että pyhä lupaus on täytettävä. Mahdotonta Kasperin on toisin tehdä, Mahdotonta!
Hän kuuli äänen, joka luki, ei tajunnut sanoja, kuuli tuulenkin humisevan puissa ja tiesi ihmisiä olevan paljon heidän ympärillään. Mutta miksi ne ryvettivät kirstun tuolla kostealla mullalla? Luku loppui, pappi nosti kirjaa otsalleen; kaikki painoivat päänsä alas ja peittivät silmiään. Alma ei. Hän tuijotti hautaan yhä, aivan kuin olisi kannen läpi tahtonut nähdä tuttuja kasvoja vielä kerran.
"Kukaan kuolevainen ei voi aavistaakaan, mihin tuskaan ja ahdistukseen minä nyt jouduin. Mitä on nyt tehtävä? Erotako heti hänestä? Se olisi ehkä parasta muuten mutta ei, ei! Miehisenä miehenä en tahdo sitä tehdä, sillä olenhan antanut hänelle sanani ja pyhän lupaukseni, ja miehen tulee aina pitää sanansa. Sitäkin vaikeammaksi kävi minun puoleltani ero, kun Alma ei näyttänyt sitä haluavan.
Hänen veljellänsä on oma pappila; hän on oiva pappi, ja Alma on hänen onnellinen vaimonsa. Hänen tykönänsä oleskelee Hilja usein.» »Kiitos kertomuksestanne», sanoi rouva P., »mutta nyt saamme näihin tietoihimme tyytyä, sillä aika on jo mennä kotiin.» »On kyllä», sanoi täti; »tuollahan toisetkin kylpyvieraat palaavat Luonnonmaan saaresta.»
Silloin Alma käänsi rantaa kohti. Antti pyysi, että soudeltaisiin vielä, kun oli niin kaunista. Mitä varten? Soudellaan nyt, minä pyydän. Kun Alma suostui, niin tunsi Antti, että nyt se oli ratkaistu, että nyt hän heittäytyi ummessa silmin kohtalonsa varaan. Samassa hän keksi, mistä aloittaisi. Muistatko, Alma, sitä, kun minä keväällä puhuin asiasta, jota en milloinkaan ilmoittaisi?
Hän otti jäähyväiset ja Alma seurasi häntä etehiseen lukkiakseen ovea. »Kaikki kävi hyvin», sanoi Nymark puoliääneen. »John ei ollenkaan estellyt.» »Ei, ajatelkaa. Ja minä kun luulin hänen jyrkästi kieltävän.» »Muistatteko, kello seitsemän?» Nymark otti häntä kädestä vielä kerran. »Muistan, muistan!» John kirjoitteli, kun Alma palasi ja istui samalle paikalle pöydän päähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät