United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Hän ei malta nyt, kun näkee sinut», sanoi Alma. »Mutta mene kauvemmas, tuonne uunin taakse, minä koetan eikö hän sitten.» »Jätetään toistaiseksi, ennätämmehän vielä. Meidän pitäisi saada totia alas lehtimajaan. Siellä on vieraita.» »Minä tiedän. Olemme jo pitäneet illallisestakin huolta, saatte paistetuita kananpoikia.» »Hyvä. Tule sinäkin pitämään meille seuraa. Onhan nyt lämmin ja kaunis ilta.»
Mutta minäpä sanon, että se välistä saattaa ärsyttää minua niin, että joudun ihan raivoon ja olisin valmis tekemään mitä tahansa kun vaan pääsisin tuosta kauheasta vartioimisesta, vaikka suurimman hurjuuden, jos niiksi tulee. ALMA. Sylvi kulta, aina sinä kiivastut niin kauheasti. SYLVI. Ja sinä sinä et kiivastu koskaan! VIKTOR. No, no, ei riidellä. Puhutaan ennen jostakin muusta.
Rouenin tuomiokapituli näki parhaaksi yhtyä niihin viisaihin sanoihin, jotka tulivat Pariisin »alma mater'ista». Jeannea kehoitettiin vielä kerran valalla kieltämään, mutta turhaan. Silloin päätettiin panna toimeen suuremmoiset juhlallisuudet, joiden kautta koetettiin häneen vaikuttaa. 24 p:nä toukokuuta vietiin Jeanne St. Ouen'in kirkkomaalle, johon oli pystytetty kaksi parveketta.
Alma kysyi, mikä Hiljan nimi oli, ja sanoi sen kuultuansa: »Minun nimeni on Alma.» Sitte jutteli hän myös, että äitinsä oli kauppamiehenleski, jolla oli iso talo, mutta että hän vuokrasi useimmat huoneet ylioppilaille. Näin olivat nämät kaksi tyttöä nyt tutustuneet, ja siitä alkoi ystävyys, joka ei ikänä sammunut.
ALMA. Oikein todella, Viktor, se ei käy laatuun. Kaikki sitä jo paheksivat, ja useat ovat pyytäneet minua varoittamaan teitä molempia. VIKTOR. Vai niin ? Vaikka mitäpä sitä ihmettelen. Ihmiset ovat samanlaisia joka paikassa. Aina valmiit juoruamaan, kun vaan saavat vähänkään aihetta. SYLVI. Emme välitä heistä, Viktor. ALMA. Sylvi kulta, se saattaisi tulla Akselin korville.
»Enkö minä vaan häiritse teitä?» »Häiritse? Kuinka semmoista pistää päähäsi?» »Välistä niin tuntuu.» »Alma!» John nosti hänen leukansa ja katsoi häntä silmiin. »Ei, ei, John. Leikkiä se oli. Minä tulen.» John läksi takaisin vieraiden luokse ja Alma antoi lapselle rintaa, että saisi sen sitten nukkumaan.
Kyllähän minä sen tiedän. Neiti Kortman. Mutta et tahdo sitä sanoa. Niinkö? Kolmas tyttö. Ei, kyllä minä voin sen sanoakin. A. T. se merkitsee Alma Tapper. Neiti Kortman. Alma Tapper ? Kolmas tyttö. Niin, me vaihdamme korttia. Katsokaa muutkin, eikö se ole Alman käsiala ja voihan Alma itsekin sen todistaa. Alma. Minunhan se on lähettämäni. Neiti Kortman. Hiljaa! Tämä ei ole mikään naurunasia.
Seisoi juuri etehisessä ja solmieli hattunsa nauhoja kiinni, kun ovi aukeni ja Nymark astui sisään. »Taaskin minä tulen pahaan aikaan. Mikä kova onni minua vainonnee?» sanoi Nymark, nähdessään Alman aikeita. »Ei ollenkaan pahaan aikaan. Päinvastoin! Tervetullut.» Alma tarjosi hänelle iloisesti kättään. »Mutta olettehan juuri lähtemäisillänne ulos.»
»Missä lienevät toiset lapset; olisi niidenkin jo aika tulla levolle», hän puhui Miinalle, joka laitteli parastaikaa heidän vuoteitaan. »Pannaan Helmi ensin kätkyeen», sanoi Miina ja kohotti peitettä, että Alma vapaasti sai laskea lapsen alas käsivarreltaan.
Eikö totta?» »Teille täytyy väkisenkin nauraa.» »Ja olla ystävällinen niinkuin ennenkin. Saanko luvan?» Hän tarjosi käsivartensa. »Mihinkä?» kysyi Alma. »Jos suvaitsette, menemme tuonne sivuhuoneesen juomaan teetä.» Nymark seurasi Almaa koko illan. Esitteli hänelle uusia tuttuja, tanssi vaan vähäisen ja melkein yksinomaan hänen kanssaan, eikä heittänyt häntä hetkeksikään silmistään.