Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Mutta eihän John sitä kuullut. Alma viskasi työnsä pois. Meni syrjään puiden suojaan, heittäytyi alas nurmelle ja itki katkerasti. Heidän välinsä oli särkynyt, ei mikään maailmassa voisi sitä enää hyväksi jälleen saada. John muuttuisi tästä lähtein vielä kylmemmäksi, vielä tylymmäksi, ja hän ? Hän olisi mielellään tahtonut vaipua maan alle siinä, missä makasi kasvoillaan nurmella.
»Sen verran teissä naisissa on luonteen lujuutta. Entä kun nyt harjoittelisit, muruseni, siihen. Mitä ? Tämä minusta olisi juuri oivallinen tilaisuus.» Alma seisoi yhä selin ja hypisteli kasveja. Ei vastannut mitään. John katsoi erästä kirjaa pöydällä. »Nymark on käynyt täällä?» »Pistäytyi äsken pikipäin.» John nousi ja hyräili jotain laulua.
Hän olikin aina menossa, eikä näyttänyt ensinkään hengästyvän, niinkuin tavallisesti muille tytöille käy ankarasti tanssiessa. Alma näytti olevan kuin keijukainen. Varreltaan oli hän pitemmänpuoleinen ja sorea, samalla kuin hän oli kasvoiltaan tavattoman kaunis. "Kauvan aikaa katselin minä hänen viehkeyttään ja sulouttaan aivan kylmäverisesti, enkä välittänyt hänestä niin mitään.
Alma kertoi, että heiltä kaikki muut olivat lähteneet syntymäpäiville jonkun sukulaisen luo; mutta kun siellä kai tulisi olemaan isompi seura, niin Alma ei viitsinyt lähteä, vaikka hän olisi juuri jaksanutkin. Myöhäiseen aina vetää isoissa seuroissa, ja ikäväksi niissä käypi.
Alma Grahn ja muuan Prytzin neideistä istuivat hänen molemmilla puolillaan, ja kaikki näyttivät kilpailevan hänen palvelemisestaan ja ihailustaan. Bengt seisoi pitkän aikaa ja katseli häntä lähestymättä. Tuossa miellyttävässä ryhmässä oli jotain, joka muistutti erästä taulua Göthen Lottesta sinä hetkenä, jolloin Werther hänet ensi kerran näkee pienien siskojensa parissa.
Tuli sitten kumminkin suu supussa ja katsomatta oikeaan tai vasempaan suoraan Alman luokse ja sipatti hänelle jotain korvaan. »Päivällinen on valmis, hyvät herrat», sanoi Alma ja nousi ylös.
»Oliko hauskaa?» »Ei.» John ei vastausta kuullut, hän oli vaipunut uneen jälleen. Niin rauhallisesti ja raskaasti hän makasi kuin tukki. Alma ei vielä asettunutkaan tilalleen, vaikka oli riisuuntunut. Puolialastomana hän meni takaisin pimeään saliin, käveli ensin edestakaisin lattialla ja heittääntyi voihkaen sohvalle pitkäkseen.
Mutta nyt niin, nyt emme uskalla enää olla yhdessä tänä iltana, koska kuuluvat pitävän meitä silmällä täällä. SYLVI. Emmekö uskalla? ALMA. Ette mitenkään. Te olette jo herättäneet liian suurta huomiota. SYLVI. Eihän se meitä haittaa vähääkään. Viktor, tule pois istumaan. Minä olen niin levoton. Almakin ihan peloittaa minua, hän näyttää niin vakavalta. ALMA. Peloittaa? SYLVI. Kyllä, mutta
»Tietysti te myöskin pitäisitte oikeutenanne rakastua johonkuhun toiseen naiseen, kun vaan päähänne pistäisi.» »Rouvani saisi syyttää itseään, jos niin tapahtuisi. Hän ei olisi silloin oikein valvonut etujaan.» Alma katsoi häneen. »Tiedättekö, minä melkein vähän pelkään teitä.» »Se on minulle erinomaisen suuri kunnia.» »Kuinka niin?» »Pelko on heikkouden merkki.» »Ei aina.»
VIKTOR. Niinkö arvelet? No hyvä tahdon koettaa! Olkoon menneeksi ALMA. Kas niin, Sylvi, nyt meillä on kaikki selvillä. SYLVI. Viimeinkin. Minä jo luulin, ettei teidän keskustelustanne loppua tulisikaan. ALMA. Niin, näetkös, asia oli tärkeätä laatua. SYLVI. Koskiko se minua? ALMA. Osaksi sinuakin. SYLVI. Mitä se oli, Alma? Sano minulle kaikki, sano nyt heti. ALMA. Ei, ei vielä tänä iltana.
Päivän Sana
Muut Etsivät