United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo, tuo on se vieras nainen ajatteli Henrik, vieras ja kuitenkin niin äärettömän tuttu nainen, jonka vieressä hän tahtoo seista ja suudella häntä, niinkuin Johannes ja Alina seisoivat ruokasalissa, ja suutelivat toisiansa, ja Alina piti kättään Johanneksen kaulan ympärillä. Henrikin sydän alkoi oudosti sykkiä ja veri syöksähti voimakkaasti hänen suonissansa.
Vihdoin hän teki viimeisen ponnistuksen ja suoraan käski itsensä puhumaan, tuli mitä tuli. Tämä pohjanmaa on kaikki vaan yhtä tasankoa, sanoi hän. Niin, eikö teillä siellä Savossa ole tasankoja, vastasi Alina katsahtaen kulmiensa alta epäilevästi Henrikiin, jonka kanssa hän nyt ensi kertaa puhui. Eikö Alina ole Savossa ollut? sanoi Uuno. En koskaan.
Ja Henrik huomasi, että Alina pani äkkiä kätensä pois Johanneksen kaulalta ja että he luultavasti olivat suudelleet toisiansa. Henrik tahtoi ensin vetäytyä takaisin, mutta sekään ei enää oikein sopinut. Silloin hän sanoi: Voi, voi, tulkaa nyt kuuntelemaan, mamma soittaa niin mainioita vanhanaikaisia kappaleita, teidän pitää tulla. Mennään vaan, sanoi Alina ja otti Johannesta kainalosta.
Johannes tuli kovin hyvilleen ja he menivät kaikki mamman kamariin. Kun he tulivat, pani mamma kitarrin pöydälle. No, soitappas nyt vaan mamma, sanoi Johannes leikkisällä äänellä. Enhän minä niitä osaa, muuten vaan tässä hupsuttelin. Mutta Alina soittaa myöskin. No? Otappas kitarri. Minäkö? sanoi Alina sysäten kitarria luotaan, en vaikka! Johan nyt soittaisin noin monelle kuulijalle.
Ei kukaan ole koskaan uskaltanut minulle semmoista sanoa, ei kukaan! Minä pyydän vaan, ettet huutaisi Alina, sanoi Johannes, sinähän herätät heidät. Mutta mamma sanoi kiihoittuneella ja omituisen kylmällä äänellä, jommoista Henrik ei ollut vielä koskaan kuullut: Ja jos ei kukaan ole tähän asti uskaltanut, niin hyvä on että vihdoin joku uskaltaa. Minä kiellän sen, kuuletteko minä kiellän!
Hän on varmaan kasvanut hyvin vapaasti kotonaan, arveli Henrik. Ja ollut siellä hyvin lellitelty. Kuuluihan se jo isän puheestakin: Alina, Alina, oli hänellä joka toinen sana. Semmoinen ylpeä tyttö sopisi paremmin jollekin luutnantille kuin meidän Johannekselle, lankesi Henrik tuomitsemaan.
Hän tarttui oven kahvaan ja odotti että kaikki ensin saapuivat oven luo. Silloin hän sen juhlallisena avasi. Mutta siellä seisoi Alina käsi toisen puolen kahvassa. Aarne nukkuu, sanoi hän lyhyesti, ja pani oven melkein heidän nenänsä edestä kiinni. Henrik ja Uuno menivät, tietämättä mitä tehdä ja mitä sanoa, edellä takaisin kuistille. Mutta mamma ja Johannes jäivät saliin.
Johannes olisi heti vienyt kaikkia paikkoja katsomaan, mutta Alina välttämättä tahtoi ensin istumaan ja juotatti kahvia sekä näytti lapset ja pani ne kumartamaan Henrikille. Mamma käytti kaikissa huoneissa.
Se on: hän tahtoi toteuttaa heidän yhteisen elämänihanteensa. Mutta Alina teki tämän toteutumisen mahdottomaksi, onnellisen toteutumisen. Tässä on siis edessä suuri, syvä tragediia." Näitä miettiessä Henrik kuuli, että viereisen huoneen toisessa ovessa joku kulki ja ikäänkuin vihaisesti, vaikkei kovasti, paiskasi oven kiinni. Askeleista päättäen se oli Alina.
Ja Henrikin ajatukset toivat yhtäkkiä niin paljon syytöksiä mammaa vastaan, että hänen piti ruveta etsimään puolustuksia hänelle: Mamma raukka rakasti Johannestansa ylitse kaiken, ja kun hän tiesi, että Alina on esteenä Johanneksen sisimmän toivon täyttymiselle, ei hän voinut rakastaa Alinaa, vaan luultavasti vihasi tätä.