United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Alina innostui kertomuksessaan yhä enemmän ja alkoi vihdoin selvästi liioitella, kun ei saanut hereille tarkoitettua myötätuntoisuutta kuulijoissa. Joskus sanoi hän, minä rupesin ihan tahallani kuorsaamaan, että sain papan nukkumaan, ja kun hän nukkui, puin minä päälleni ja ikkunasta ulos, niin että hytsh vaan! ja ukko siellä vetelee eikä aavista mitään!
Niin no mitä muuta tässä koetetaankaan? Mutta se on huh, se on vaan niin mahdotonta, niin mahdotonta . Niin, sanoi Henrik, teillä taitaa olla niin erilaiset sympatiat Mitä Henrik tarkoittaa? Muuten vaan, kun Alina esimerkiksi ei mitenkään tahtoisi asua muualla kuin Pohjanmaalla. Oi voi, senkö Henrik on pannut mieleen mitä silloin puhuttiin silloin mamman kamarissa?
Kas tässä, Kuhna, tässä on Alina neidin lankoja. Mies katsahti Henrikiin ja Uunoon. Päivää, sanoi hän pitkään, totisena. Enempää hän ei puhunut, vaan kääntyi asioissa isännän puoleen. Kun hän oli mennyt, sanoi nimismies: Tämä sama vouti rakenteli kaksi vuotta rattaita Alinalle. Niiden piti tulla maailman parhaat. Mutta eipäs saanut valmiiksi ennenkuin neiti vietiin.
Mutta nyt hän huomasi, kuinka järjetön hänen otaksumisensa oli ollut. Mihin olisi Alina yöllä voinut lähteä? Ei suinkaan maantielle! Ja eihän heillä ollut edes muita huoneita, jossa hän olisi voinut viettää yönsä erillään. Ja miksi hän olisi oikeastaan erillään maannutkaan! "Se on sentään suuri onni, että he ovat pakoitetut olemaan yhdessä huoneessa," tuli Henrik ajatelleeksi.
Uuno tervehti suu kohteliaassa hymyssä ja reippaasti lyöden saappaiden korot yhteen. Tehkää hyvin, astukaa sisälle, sanoi Alina perääntyen ja kumartaessaan osoittaen kädellään sisäovelle. Mutta mamma istui samassa kuistin penkille, niin ettei Alinan pyyntöä noudatettu, vaan kaikki jäivät istumaan kuistille.
Henrik ja Uuno nostivat lakkiansa. Voisiko saada tavata herra nimismiestä? Rouvantapainen vähän nolostui, etteivät tulijat ensin esitelleet itseänsä hänelle. Herrat ovat hyvät ja astuvat sisälle, sanoi hän ja vetäytyi pois. Olipa siinä lihavata! sanoi Uuno rouvasta. Se taisi olla emännöitsijä. Katsos kun Alina on poissa, niin ei täällä olisi ketään naisihmistä.
Henrik ja Uuno astuivat vaunujen ääreen. Hämillään siitä, ettei mamma eikä Alina puhuneet mitään eivätkä tulleet lasta näyttämään, ja myöskin siitä, että tottumattomina näkemään kapalolapsia heistä tuntui tuo turpeaposkinen ja lihavaleukainen, hiukseton olento jotenkin rumalta, tuijottivat he lapseen voimatta keksiä mitä sanoa. Henrikin kielellä pyöri lause: "kylläpä se on sievä," mutta hän ei uskaltanut päästää huuliltaan tätä valhetta tähän äänettömyyteen.
"Ja eivätkö he jo sanoneetkin jotain toisilleen?" Henrik oli pelkkänä korvana. Tämä takaisin-tulo kovasti rauhoitti Henrikin mieltä, niin että hän yhtäkkiä suu auki nukkui, jaksamatta ottaa selvää rupesivatko Johannes ja Alina keskenään puhumaan vai ei.
Ja kaikki hänen ajatuksissaan kääntyi ihan nurinpäin: Sehän olikin Alina, joka oli kadottanut vanhan kotinsa, tutut uksen ulvahdukset, kotivaahterat, aitat ja yliset, ei tosin minkään huutokaupan tähden, vaan rakkaudesta Johannekseen, Henrikin tuttuun veljeen, jättänyt omin ehdoin, jättänyt vanhan pappansa ja nuoret ystävänsä, joiden kanssa seurusteleminen oli ollut hänen elämänsä.
Hän ajatteli, että pitäisi Alinalle huomauttaa, kuinka Johanneksen elämä voi mennä pilalle, ellei hänen toiveensa toteudu ja kuinka Alina siten itsekin joutuu onnettomaksi. Hirmuisen lujaa tahdon voimaa tähän yritykseen vaadittiin Henrikiltä.