United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun mamma eilen sanoi, että hän matkustaa, niin minä tulin iloiseksi, niin, en tiedä itsekään miksi, mutta minä luulin, että hän aikoo vaan joksikin ajaksi . Mutta kyllä minä suostun, että hän asuu meillä täällä, mutta ei vaan siellä. Ymmärtääkö Henrik? sanoi Alina lopuksi, kun Henrik, vastaamatta mitään, pysähtynein katsein tuijotti häneen. Kyllä, kyllä, tokasi Henrik heräten ajatuksistaan.
Alina jätti sentähden heidät kaikki täällä kovin pieniksi ja ihan takapajulle, ja Henrik teki kaikessa hiljaisuudessa sen johtopäätöksen, että täällä Alina vasta oli sitä mitä hän oli, ja että hänen mielitekonsa oli juuri seurustelu ihmisten kanssa, jota vastoin Henrik ja erittäinkin Johannes vetäysi mielellään pois paljojen ihmisten läheisyydestä ja nautti luonnosta.
Mutta juuri tässä keskustelussa, kun koetin hänelle selittää ja kun hän teki kysymyksiänsä, selvisi minulle itselleni ne asiat, jotka lähes vuosikymmenen kuluessa olivat epäselvinä painaneet ja vaivanneet minua. Alina ymmärsi kohta kaikki ja me puhuimme molemmat ihan rohkeasti, ollenkaan lukuunottamatta, mihin se voi johtaa.
Erittäinkin ymmärsi Alina sen, etten minä voi olla muiden ihmisten opettajana, ainakaan en nauttia palkkaa semmoisesta toimesta, ja kaikkein vähin opettaa palkkaa saadakseni, niinkuin asia kuitenkin on, jos ihan rehellisesti katsoo pohjaan asti. Alina itse sanoi, ettei hän ymmärrä muuta kuin että pitää ottaa ero virasta.
No, entä Alina? sanoi hän suurin silmin ja tilille vaativasti katsoen mammaan, ikäänkuin mamma olisi estänyt Alinaa tulemasta. Ei hän tullut. Henrik tiesi, että mamma oli päinvastoin kehoittanut Alinaa tulemaan mukaan. Mutta Johannes nähtävästi kuvaili, että mamma ei ollut sitä tehnyt, kohautti hermostuneesti olkapäitään ja läksi edemmäs.
Alina tahtoi ensin, että olisimme ottaneet isän luoksemme ja ostaneet toisen talon jossain Savossa, mutta niin kummalta kuin se sinusta kuuluukin minä olen jo niin kiintynyt täkäläisiin oloihin ja asioihin, etten omin ehdoin täältä lähde. "Ei, kyllä pohjanmaa on nyt jo meidän kotimme.
Ja korottaen ääntänsä hän jatkoi tavu tavulta: Minä sanon, että eihän se voi olla sattuma, että minä ja Alina olemme tulleet yhteen! Se tahtoo sanoa: kaikki mikä nyt muodostaa minun elämäni, sehän olisi silloin vaan sattuma: Alina, Aarne ! Ja taas Johannes katsoi heihin, vastausta odottaen. Hän vihdoin kiivastui, ja hänen hermokkaat silmänsä tällöin vielä enemmän pyöristyivät.
Ja Alina ei voinut olla kertomatta esimerkkiä isän hellyydestä häntä kohtaan ja siitä, kuinka isä riippui kiinni hänessä. Ei isä esimerkiksi voinut milloinkaan nukkua, ellei tiennyt, että hän, Alina, oli mennyt viereisessä huoneessa levolle ja saanut unen päästä kiinni.
Johannes tuli ovessa vastaan ja kun näki, että he tulivat, huusi sisälle ystävällisellä ja vähän luonnottoman reippaalla äänellä: Alina hoi, tuleppas nyt näyttämään vieraillemme pikku kotiamme. Mutta Alina ei vastannut eikä häntä näkynyt yhdessäkään niistä kolmesta huoneesta, joissa käytiin katsomassa. Ensimäinen huone oli sali, jonka suuruus vastasi jotenkin heidän entisen pappilansa eteistä.
"Mutta tämäniltainen tapaus saattoi olla sattuma, jotain ikävää oli varmaan tapahtunut ennen meidän tuloamme." Ja siihenkin oli heti vastaväite: "Huomattava oli päinvastoin kuinka kaikki, mamma, Alina ja Johannes koettivat jotakin salata, puhuivat vähän epäluonnollisesti ja usein joutuivat tuskalliseen äänettömyyteen. Selvä on, että he salasivat juuri tätä onnettomuutta."