United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tosin hänen ankaruutensa ja rypyt silmien luona tarkoittivat nähtävästi jotain mikä oli siellä sisällä tapahtunut, mutta Henrik ja Uuno sen johdosta tottelivat paikalla ja menivät hänen jälessään. Mamma oli lapsen huoneessa ja levitteli jotain kapalovaatetta. Alina seisoi ikkunan luona, kasvot poispäin ja naputteli sormillaan pöytään ikäänkuin odottamisensa merkiksi.
Alina ei vastannut mitään vaan jatkoi entistä kolinaa. Ajattele vähän mitä vieraammekin tästä sanovat. Saattepahan sitten rauhassa istua mammanne ympärillä. Mutta sen minä näytän, että semmoisia sanoja ei sanota minulle! Mitä hän sitten sanoi erinomaista, en minä mitään erityistä huomannut. Et huomannut! Sinä et huomaakaan mitään, kun minua loukataan ja kun se vaan on sinun mammasi, joka loukkaa.
Mutta seuraavana päivänä se oli jo perjantai ja sunnuntai-iltana he olivat tulleet, ennenkuin hän vielä ehti mitään tehdä aikeensa toteuttamiseksi, kävi niin, että Alina itse pyysi saada puhua hänen kanssaan kahdenkesken.
Ole vaan ihan rauhassa. Niin, sanoi Alina, tiesinhän minä, että sinä ymmärrät minua. Ja hän antoi kättä Henrikille kyynelten puhjetessa hänen silmiinsä. Heidän mennessään, kutitti myöskin Henrikin nenää. Henrik oli nyt kaksinkertaisesti perheen sisäisimpiin asioihin vihitty. Ja se teki hänet tavallaan onnelliseksi tässä onnettomuudessa.
Hänen halveksimisensa tarkoitti tuota F:ää, joka ei ollut suomenkielen mukainen. Odotappas, eikö se Johanneksen Alina ole juuri "Frantsilasta?" muisteli Henrik. Mikä se onkaan Frantsilan nimismies? kysyi Uuno kyytimieheltä. Niinkö mikä? Mikä nimeltään? Pekki. Henrik ja Uuno katsahtivat yhtaikaa toisiinsa ja sanoivat nyykäyttäen päätä: Se se on. Ja samassa he ajoivat suureen kylään.
Hän näyttää hyvin kaipaavan Alinaa, semmoinen hellännäköinen, miellyttävä ukko! Henrik tuli totiseksi ja kääntyi pois niinkuin Uunon kohteliaisuus olisi häntä haavoittanut. Mutta Alina lämpeni Uunoa kohtaan ja etsi sanoja jatkaakseen keskustelua isästä ja omasta kodostaan. Hän on niin niin hellä, sanoi Alina iloisessa vauhdissa ja pyyhki punehtuneilta kasvoiltaan suortuvia korvan taakse.
Alina hyvä emäntä Ain' on aamulla varahin, Kävi kuunnellen kujoa, Seisatellen seinän viertä, Löysi lapsen itkemässä, Vakaisen vankumassa. Hänpä lapsen helmahansa Kääri kääre'liinahansa, Meni sulhosten tupahan, Poikasien mynstärihin: "Kukas teistä poikasista Tehnyt näitä työkkösiä? Joka lapsen lapseksehen, Se olutta juoaksehen."
Mutta kun hän ei löytänyt sieltä mitään perustusta epäilykseensä, sanoi hän iloisesti mammalle: Ja milloin sitten? Ennenkuin mamma ehti vastata, tuli Alina samassa ulos kuistille. Kuuleppas Alina ihmeitä, sanoi Johannes: mamma kun aikoo lähteä matkoille. Alina samalla tavalla ensin käännähti ja vilkasi ympärilleen kaikkiin.
Voisihan mamma itsekseen kuvailla, että Alina on hänen lapsensa. Eikö mamma siis todellakaan näe, miksi Johannes, jota hän rakastaa, on niinkuin kahtia revitty. Siis mamma, joka rakastaa Johannesta, tuottaa hänelle hirmuisia kärsimyksiä."
Alina ryökkinä on ottanut kihlat vastaan ja uskaltaapa suoraa päätä mennä rovastin tyttärenä talon-emännäksi. Pian häätkin pidettiin ja Pirttilän Paavo sai kelpo emännän. Nyt oli Selman aika ikävä ja hän miettii ja myhähtelee entiseen tapaansa, jos joku häntä puhuttelee. Hän tavataan usein pirtissä istumassa sisarensa luona, neulous polvella. Seurakuntaan tulee nuori pappi.