Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
"En! olen H:n kaupunnista. Nimeni on Albert D." "Ah! ehkä olette tukku-kauppiaan D:n poika?" "Niin olen". "Olipahan oikein lystiä!" vastasi vanha herra, "tulla tuttavaksi sen kunnon miehen pojan kanssa. Nimensä on kun puhdas raha, mutta varsinkin on hän tuttu kunnollisuudesta, ahnettimattomuudesta ja jalomielisyydestänsä. Ne ovat avuja, joita korkeasti ihailen, ja jotka ovat oman elämäni esineenä.
En, ja teidän sitäpaitsi onnistui täydelleen hillitä myrsky, vastasi Albert. Kuka oli se herra, joka teitä niin kovasti torui? Hän oli Djursholman kreivi, isäntäni. Jota rikkaampi ja ylhäisempi ihminen on, sitä oikeudentuntoisempi pitäisi hänen myöskin olla... Kuulkaahan, minä en ollenkaan pidä tuollaisista rikkaista ja hienoista herroista.
Jos Albert olisi ollut kaksikymmenvuotias sen sijaan, että hän oli vain yhdeksän vuotta vanha, ei hän olisi sanonut Julian äitiä rumaksi; mutta lapsena pidetään pahaa ja rumaa samana asiana, eikä paha silloin jää huomaamatta satunnaisen kauniista muodostaan huolimatta. Mitä poika kuiskasi sinulle? kysyi äiti tyttäreltään. Hän sanoi ... hän sanoi, mutisi Julia hän sanoi, että äiti ... että äiti...
Valtioneuvos kysyykin välistä minulta että miksi tuo teidän poikanne oikeastaan aikoo, ja mitä minä silloin voin muuta kuin ALBERT. Tiedäthän että tutkin estetiikkaa ja että MILLER. Estetiikkaa! Aivan oikein niinkuin aina tyhjäntoimittajat. Mutta tuo sinun estetiikkasi on jo ALBERT. Saanko kysyä jotain pappa? Hävisitkö illalla whistipöydässä, koska olet noin huonolla MILLER. Mi-mitä?
Isä, isä! huusi Albert, joka oli jäänyt paikalleen; veneessä on myöskin pieni tyttö, melkein yhtä iso kuin minäkin... Isä rakas, katso, katso! Tule tänne, Albert! kutsui isä, joka nyt vasta huomasi kaivata poikaa ja astui muutaman askeleen rantaan päin.
Bränner! huudahti poika ja katsoi naikkostaan suurin silmin. Entä mikä sinun nimesi on muu kuin Albert? Albert Kron. Kron! huudahti tyttö, ja hän tuijotti tanssitoveriinsa vielä suuremmin silmin. Bränner! Kron! Heistä molemmista tuntui kuin he olisivat kuulleet ennemminkin toistensa sukunimen ja että siihen liittyi ikävä muisto.
Niin on, vastasi Albert, näyttäen tytölle samassa suuren, harvinaisen kauniin omenan. Siunatkoon, miten se onkin kaunis! huudahti palvelustyttö; Albert aikoo varmaankin antaa sen äidilleen, vai isällekö se on aiottu? Ei minä aion antaa sen Karinille ... en kenellekään muille kuin Karinille.
Albert kääntyi ja tunsi eräässä alikerran ikkunassa saman pikku tytön, jonka hän kerran oli tavannut mamselli Vahlgrenin luona, missä hän ei enää ollut käynyt vuoteen. Olen nähnyt sinun useat kerrat kulkevan tästä ohi, virkkoi tyttö. Mutta minä en ole huomannut sinua, vastasi poika. Et sinä olekaan katsonut tänne akkunaan yhtään ainoata kertaa. En ole tiennyt sinun asuvan täällä.
Minä tahdon mennä isän mukana, virkkoi Albert, katsoen oveen päin. Sitä et saata, poikaseni. Sitten jään kotiin äidin luo, huusi poika, kiiruhtaen sohvan luo, missä ruumis makasi, ikäänkuin etsien sieltä turvaa. Sekään ei käy päinsä, rakas lapsi, selitti lääkäri, vetäen pojan pois sohvan luota; on parasta, että tulet mukanani minun kotiini... Onhan sekin joku lohdutus murheessa.
Tiedätkö, äiti on kovin ankara ... koskaan en saa leikkiä kenenkään toisen tytön tai pojan kanssa, enkä minä enää saa käydä tanssimassakaan ... mutta Stiina-muori on kiltti ... katso, nyt minä olen riisunut hameen tältä rumalta nukelta. Hänellepä jäikin nyt ylleen hauskannäköinen hame, huomautti Albert.
Päivän Sana
Muut Etsivät