Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Tietysti vaivaa, näkeehän sen, sanoi Kirsti nyrpeästi. Ei vaivaa, ei, ei. Ryvittäähän minua muutenkin. Mitä sinä, Kirsti Otetaan sitten vähän Madeiraa, se rauhoittaa, sanoi Albert ja kaatoi sekä tädin lasiin että omaansa. Niin, otetaan Madeiraa. Hyvä, että sattui meillä olemaan kotona, koska se sinulle maistuu. Tämä on erinomaista, vakuutteli Albert ja kulautti lasin puolilleen.
Albert, minä luen sielunne ajatukset... Te siis saattaisitte pettää sen onnettoman ... minun tähteni kyllä, sen tiedän ... mutta kaikessa tapauksessa pettää hänet. En kiellä, että sellainen ajatus minussa todellakin heräsi. Julia päästi Albertin käden, kääntäen kapeat kasvonsa toisaalle.
Ajatteles Kirsti, Albert, tuo orpo poika raukka, jonka hyvän hyvyydestä otin luokseni, kun äitinsä kuoli ja jota sitten koetin hoitaa ja kasvattaa siksi kuin hän meistä erosi ja läksi teaatteriin. Odotas, kuinka monta vuotta siitä nyt onkaan? Kahdeksan... Niinpä niin, kahdeksan vuotta siitä mahtaa olla. Kyllä hän on oikea onnen lapsi, se täytyy sanoa. Kirsti ei virkkanut mitään.
Hän menee toisen kerran hovioikeudenneuvoksen asuntoon sekä hankkii sieltä tietoonsa minun nykyisen olinpaikkani. Hyvä Jumala, eikö siinä tapauksessa olisi ollut parasta jättää hänet oikeuden kynsiin! huudahti Albert syvästi mielipahoissaan.
Epäilemättä, epäilemättä, sanoi luutnantti hieman ällistyneenä tästä äkillisen suorasta puheesta. Mitä herra luutnantti oikeastaan aikoi sanoa? kysyi konttoristi tullen jälleen hajamieliseksi ja vilkaisten useasti taakseen. Aion tehdä muutamia kysymyksiä neiti Palmin suhteen, virkkoi edellämainittu. Tehän olette lapsuudenystävä hänen kanssaan? Jos hän on niin sanonut, on se totta, myönsi Albert.
Sekä kauniin tytön että vanhemman naisen kasvoilla pilkahti ilon säde; mutta noilla ilmeillä oli yhtä suuri ero kuin arkkienkelillä ja paholaisella. Nyt on aika matkustaa! ilmoitti nuorukainen. Matkustaa! Kuka matkustaa? huudahti Julian äiti. Te molemmat, vastasi Albert, mutta ensin tämä nuori neiti. Tyttärenikö matkustaa!... Lähtee pois minun luotani! Niin juuri ... pois teidän luotanne. Minne?
Albert, te olette harvinainen ihminen, lausui tyttö, katsoen häntä suloisesti silmiin. Oh, mitä onkaan tehty ja mitä voidaankaan tehdä sellaisesta silmäyksestä! Pahinta oli kieltäytyessäni ilmoittamasta hänelle sitä nimeä, jolla te esiinnytte maailmalla, jatkoi Kron, mutta mehän olimme sopineet, ettei sitä milloinkaan hänelle sanottaisi.
Te olette toimeenpanemalla murhapolton hävittänyt isäni omaisuuden ja myrkyttämällä surmannut äitini, virkkoi Albert tuskin kuuluvasti. Nyt te olette murskannut minunkin sydämeni ikuisiksi ajoiksi... Oletteko nyt tyytyväinen? Pellavatukkaisen katse, joka alussa oli synkkänä ja läpitunkevana tarkastellut nuorukaista, alkoi vähitellen kirkastua.
Albert! huudahti äiti, koettaen taaskin nostaa päätänsä tyynyltä. Tulitpa sinä kumminkin! Hän ojensi kättään Albertille; hieno puna oli noussut hänen poskipäihinsä. Voi, kuinka hauskaa nähdä sinua! Oletteko sairaana, täti? En tiennytkään, en ole siitä kuullut mitään. Keuhkotautiako? Vai niin, sepä ikävää. Joko kauankin? Kohta vuosi. Ooh, vai niin kauan. Mutta ehkäpä se menee ohitse vielä.
No, ei mitään kohteliaisuuksia, pyydän... Tein ainoastaan velvollisuuteni ... mutta puhuaksemme nyt jostain hauskemmasta asiasta niin... Se minua ainoastaan kummastutti, keskeytti hänet Albert, kun tapasin hänet ja herra luutnantin melkein aikeissa ryhtyä kaksintaisteluun. Luutnantti punastui, mutta ei jäänyt kuitenkaan neuvottomaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät