United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saanko hetkeksi ottaa pois teidän nypläystyynynne? Yhä nauraen ja kummastuksissaan tyttö otti pois sormensa tyynyltä ja antoi vieraan sen viedä. Sanokaa. Näittekö eilen höyry- ja savupilvet, jotka tuprusivat täältä katsoen kuudennella radalla kulkevasta pikajunasta? Jalavapuidenko ja kirkkotorninko takaa? Juuri siinä, sanoi Barbox Veljekset luoden silmänsä sinnepäin. Näin.
»Miina rukka! Menkää pois omaan sänkyynne.» Alman täytyi nykäistä, ennenkuin hän vihdoinkin heräsi ja nosti unisen päänsä tyynyltä. Mutta hän ei tajunnut sittenkään mitään, vaikka silmät seljällään katseli Almaa. »Ylös, ylös», naurahteli Alma. Miina väänsi ja käänsi ruumistaan, raapi kahden käden päätään ja pyyhki hiuksia silmiltään. »Ylös, ylös! Eikö Miina herääkään.»
Albert! huudahti äiti, koettaen taaskin nostaa päätänsä tyynyltä. Tulitpa sinä kumminkin! Hän ojensi kättään Albertille; hieno puna oli noussut hänen poskipäihinsä. Voi, kuinka hauskaa nähdä sinua! Oletteko sairaana, täti? En tiennytkään, en ole siitä kuullut mitään. Keuhkotautiako? Vai niin, sepä ikävää. Joko kauankin? Kohta vuosi. Ooh, vai niin kauan. Mutta ehkäpä se menee ohitse vielä.
Teja nousi, meni poikien luo, otti tyynyltä kultaisen otsakoristuksen ja viheriäisen viiniköynnöksen sanoen: "Minä tarjoan sinulle morsiusseppelen ja kruunun, Matasunta, ja kutsun sinut häihin ja kruunaukseen kantotuoli odottaa." Arahad tarttui miekkaansa. "Kuka sinut lähettää", kysyi Matasunta sykkivin sydämin, mutta käsi yhä tikarin kahvassa. "Kuka muu kuin Vitiges, goottien kuningas."
Huohottaen seisahtui Yrjö seuraavassa tuokiossa tuvan eteen. Sisästä kuului valitusta, hän raoitti ovea. Siellä makasi Sanna vuoteella, suonenvedon tapaisesti hän molemmin käsin puristi sängyn laitaa, ruumis kyyristyi kokoon, ja pää oli pudonnut tyynyltä pois. Hän käänsi tuskasta vääntyneet kasvonsa oveen päin, haikea avun pyyntö silmissä.
Lopetettuaan rippinsä, nousi hän raskaasti kirjaillulta tyynyltä, jolla oli ollut polvillaan, ja astui ristipäisen ebenpuisen sauvan nojassa, ontuen, köntistellen ja silminnähtävällä vaivalla, katoksella varustetun karmituolin luokse, joka oli asetettu hänen varalleen korkean ja avaran salin takan viereen.
Elä vihaa, en jaksa elää, jos olet noin kylmä ja kova! Hän nosti päätään tyynyltä; ehkä olisi tämän jo ääneenkin puhunut, mutta John oli ennättänyt nukkua. Raskaasti ja tasaisesti hän hengitti, ei tietänyt tuskista mitään. Alma painui takaisin sijalleen. Tuli vieraita seuraavana päivänä.
Hän tuli takaisin, kertoi maisteri Nymarkin olevan siellä ja kysyvän, kuinka rouva jaksaa ja saisiko hän tavata. Alma punastui. »Käskekää tänne», hän sanoi nopeasti. Häntä kummastutti, että hän niin hätääntyi ja että sydän alkoi lyödä. Ja kädet vapisivat. Mitä varten? Oliko hän aivan hupsu? Hän koetti hallita itseään ja näyttääntyä aivan levolliselta. Vetäisi hihan alas ja nosti päänsä tyynyltä.
Hän lepää siinä nyt selällään, hervotonna, pää retkottaa alas tyynyltä. Ei hänkään siedä verhotonta valoa enempää kuin hänen huoneensakaan. Keinotekoiset kiharat ovat oienneet otsalla ja piipottavat kuin ohdakkeet. Otsa on uurrettu pieniin ojiin, kulmain alukset ovat mustat, suupielessä on veltto piirre. En ole itsekään sen parempi tuolla peilissä.