Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Miehet kääntyivät kirstuineen portista sisään, mutta sitä ei Albert pannut merkille, sillä hän oli jo ennättänyt ohitse huolettomana jatkaen matkaansa asemalle päin. MISS
Niin, vastasi hän kuiskaten, mutta ei hymyillen, hän on malli, mutta ei ainoastaan taitelijalle, vaan ihmisille... Jos minulla tällä hetkellä olisi sydäntä ilkamoida jollekulle, niin ei ainakaan hänelle! Kalveten tarttui luutnantti hattuunsa ja poistui. Sisaret seurasivat häntä, levottomina värinvaihdoksesta, jonka näkivät veljensä kasvoilla. Albert ja Julia jäivät kahden kesken.
Neiti Palmin oleskellessa täällä joku aika takaperin, vastasi Albert, kävi hän pari kertaa tuon sairaan miehen luona ... useat pitäjän säätyhenkilöt pistäytyvät silloin tällöin maisteri-raukkaa katsomassa ... luultavasti hän silloin sai tietää neiti Palmin nimen ja olinpaikan. Niinpä kai ... mutta puhukaamme mieluummin jostain muusta!
SELMA. Käy sisään, käy sisään! Ei täällä ole muita kuin MILLER. Ah, Viivi! No, tervetultua! Mitä maalta kuuluu? ALBERT. Terve tultua Helsinkiin! SELMA. Ja minä kuin odotin sinua vasta iltasella. Tai oikeastaan jo eilen tuossa iltamassa vähän pelkäsin, että jos sinä tulet ja minä olen ulkona huilaamassa.
Seurasi sitten hetkisen vaitiolo, jota Albert ei kyennyt keskeyttämään, sillä hän tunsi sydämessään levotonta ahdistusta, jonka syytä hän ei käsittänyt.
Ihastunutko?... En, minä jumaloin häntä! vastasi Albert, painaen kädellään sydäntään. Jos luutnantti olisi tiennyt, että tämän käden ja sydämen välillä oli kirje Julia Palmilta, olisi hän varmasti saanut sappitaudin. Ehkä aiotte kosiakin häntä, te mainio konttoristi? jatkoi sotilas, voimatta enää hillitä mustasukkaisuuttaan. Konttoristi mittasi luutnanttia kiireestä kantapäähän.
Puhellessaan he olivat tulleet kyytipojan luo, joka jo oli ennättänyt ahteen päälle ja jäänyt siinä heitä odottamaan. Julia, antakaa minulle anteeksi! pyysi Albert pysähtyen. En enää ajattele sellaista; olkaa armelias, älkää kääntäkö tuolla tavoin kasvojanne pois minusta!
MILLER. Ei suinkaan, ei millään muotoa. Minä olen järkähtämätön, aivan järkähtämätön. SELMA. Voi voi pappa, et sinä tarkota niin pahasti kuin puhut Edelliset. Palvelijatar. PALVELIJATAR. Siellä on eräs herra, joka kysyy ottaako hovineuvos vastaan. MILLER. Eräs herra? Mikä herra se on? PALVELIJATAR. En tunne. Se on frakissa ja sillä on paperirulla kädessä. ALBERT. Frakissa!
Voi sitä kurjaa, joka silloin käärmeen pistimellä koskettaa sellaista sydäntä, joka on auringon puhtaimman säteen arvoinen. Te ette ole mitään rikkonut, eikä teillä sen vuoksi ole mitään sovitettavaa, lausui Albert, nostaen maasta polvistuneen tytön. Aurinko alkoi laskea. Maalaisväki oli jo päivätöistään palannut majoihinsa, ja pienet kylä- ja talotiet luikertelivat autioina hiljaisen metsän läpi.
Neiti Julia, kuulitteko, mitä kreivi sanoi äsken? kysyi pehtoori Kron neiti Palmilta, tavatessaan hänet tuntia myöhemmin. Kuulin, herra Albert, vastasi tyttö. No, antakaa siis minulle hyvä neuvo!... sanokaa, tuleeko minun kosia jotakuta pappilan tytöistä! Rakastatteko heistä ketään?
Päivän Sana
Muut Etsivät