Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Jo nyt te pelästytte, sanoi tyttö, hymyillen katkerasti; niin, niin, se on aivan luonnollista. Ette te minua pelästytä, vastusti Albert; ainoastaan teidän sanojenne sävy ja kasvojenne ilme...
Niin, hän on täällä, toisti tyttö, tässä huoneessa ... tuolla vuoteessa. Säikähdyksestä suunniltaan tuijotti eukko puhujaan, ja vuodeverho alkoi kiivaasti liikkua. Albert vaikeni. Tuskallinen hämmästys oli kangistanut hänen kielensä. Nuori tyttö viittasi hänelle merkityksellisesti ja astui sitten lattian poikki ovelle. Albert seurasi häntä. Tyttö aukaisi oven ja meni ulos.
Minäpä en olekaan ostanut tätä omenaa ... minä olen sen saanut. Keneltä? Eräältä isolta ja hyvin hienolta herralta, joka seisoi porttimme ulkopuolella... Hänellä oli käyrä nenä ... ja niin leveät hartiat ... hän mahtaa olla kovin vahva ja voimakas. Kukahan herra se oli? En tiedä. Albert ei siis tuntenut häntä? En. Hän sanoi minulle näin: Mikä on nimesi, poikaseni? Albert Kron, vastasin minä.
Nuorukainen katsoi taakseen, kohdaten Julian katseen samalla hetkellä, kun tämä oli kääntänyt hevosensa ja viittasi häntä tulemaan luokseen. Tuulentupa kohoutui jälleen näkyviin, ja Albert juoksi nyt toisen kerran tyttöä kohti. Te aioitte siis todellakin lähteä takaisin! virkkoi hän hieman katkerasti. En kestänyt nähdä teidän olevan tyytymätön minuun.
Albert tulikin sen vuoksi yhä enemmän vakuutetuksi, että nämä kolme henkilöä olivat kruununmiesten etsimiä karkureita, ja että juuri he olivat varastaneet nuoren tytön vaatteet hänen ollessaan uimassa. Nuorukainen tuumi, pitikö hänen nyt suoraa päätä käydä heihin käsiksi, vai oliko parasta hiipiä heidän jälessään ja sitten yllättää heidät itse teosta.
Minä en siis saa nähdä teitä pitkään aikaan, virkkoi Albert raskaasti; ehkä minä en saa nähdä teitä enää koskaan. Teidän tulee kirjoittaa minulle ... kirjoittaa oikein usein, sanoi tyttö. Ehkä minäkin joskus saan teiltä muutaman rivin vastaukseksi? Saatte ... usein, usein! Silloin olen hyvin onnellinen! huudahti Albert, uskaltaen nyt vasta puristaa kättä, joka lepäsi hänen omassaan.
Olette jo varmaan hiukan terveempi, sanoi nuorukainen; ette ole enää yhtä kalpea kuin äsken. Voin todellakin jo paremmin. Siitä minä kiitän Jumalaa! Kiitos. Sydämellinen kiitos teille hyvyydestänne ... ja nyt hyvää yötä! Albert kumartui suudellakseen hänen kättään. Ei, ei! huudahti tyttö, vetäen kiivaasti kätensä takaisin. Minä ehkä loukkasin teitä! virkkoi Albert hämmentyneenä.
Sitä asiaa sinä et ymmärrä, selitti vaimo; poika ei saa laiminlyödä läksyjään... Aika on kalleinta kaikesta... Mikä kuluu hukkaan, sitä ei enää saa takaisin. Oletpa sinä nyt itsepintainen! ärähti Kron. Albert katsahti levottomana vuoroin toiseen, vuoroin toiseen, sillä hän oli nyt kahden tulen välissä.
Albert kumarsi nöyrästi majesteetilliselle tytölle kuin kuningattarelle, mutta sen sijaan, että hän olisi katsonut alaspäin sinne, missä tyttö seisoi, kohotti nuorukainen katseensa ylöspäin, ikäänkuin tuo kaunotar olisi ollut häntä korkeammalla. Nuoren miehen oli vaikea keksiä sopivia sanoja, joilla hän voisi alkaa keskustelun.
Ihastuneena, tosin ei tytön hänelle antamasta kauniista nimityksestä, vaan siitä, että hän näki edessään olennon, joka kyyneltensä kirkkaudessa oli yli-inhimillisen ihana, katseli nuorukainen kauan korkeavartaloista tyttöä ja ajatteli ainoastaan: kuinka saattoi sellaisella äidillä olla tuollainen tytär? Mutta miten nyt hänen onnettoman käy? kysyi Albert.
Päivän Sana
Muut Etsivät