Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Albert pyysi edelleen, että hän ottaisi omenan, mutta tyttö kehoitti häntä pitämään sen itse. Katarina raoitti akkunaa ja silmäsi ulos. Niin sumuista kuin olikin, hän saattoi kuitenkin eroittaa pitkän, miehekkään olennon, joka seisoi alhaalla, katse kiinnitettynä keittiön akkunaan, ja olento nyökkäsi Katarinalle.
Tähän paperiin on jotain kirjoitettu, virkkoi Albert. Osaatko sinä lukea kirjoitusta? kysyi Julia, ahkerasti puuhaten nukkensa pukemisessa. Osaanko minä lukea kirjoitusta? hymähti Albert hieman ylpeästi sekä alkoi lukea. Mutta tuskin hän oli ehtinyt silmätä ensimmäisiä sanoja, kun hän säpsähti ja alkoi tuijottaa pieneen emäntään. Samassa kuului joku tulevan ylös portaita.
SELMA. Niin, sinun pitää paikalla näyttää minulle tuo sinun leninkikankaasi. MILLER. Niin, sen kyllä arvaan. Parasta siis jättää teidät kahden kesken, vai mitä? VIIVI. Kyllähän me vielä ehdimme ALBERT. Onko siitä kauan kuin Viivi viimein kävi Helsingissä? VIIVI. Taitaa siitä kohta olla pari vuotta. ALBERT. Vai niin. No onko kaupunki sillä ajalla paljon muuttunut? Kyllä kai. VIIVI. En voi sanoa.
En ole koskaan hetkeäkään epäillyt teidän mielenne puhtautta, lausui Albert. Minulla ei tosin ole vielä paljoa elämänkokemusta, mutta ainakin niin paljon tiedän, että voi olla seikkoja, joiden vuoksi viattominkin olento joutuu maailman silmissä huonoon ja epäilyttävään valoon ... olen sen huomannut omasta elämästäni, joka sekään ei ole kulunut merkillisyyksittä.
Hän astui lähimmän neekerin luo, tunnusteli hänen ruumistansa ja hampaitansa ja teetti hänellä käsi- ja jalkaliikkeitä, sillä tavalla nähdäkseen hänen lihasvoimansa. Ihan samoin teki hän toisellekin orjalle ja tuli sitten pojan luo, jota hän käski hyppimällä ja juoksemalla näyttämään jäsentensä notkeutta. "Albert myödään yhdessä minun kanssani", sanoi tuskaisesti äiti orjainkauppiaalle.
Mikä on nimesi, reipas poikaseni? kysyi vieras, tarkasti katsoen poikaa. Albert Kron, vastasi tämä. Ai!
Kotiin tultuani sitten kirjoittaisin sedälle kirjeen, jossa selittäisin käytöstäni, pyytäisin anteeksi ja antaisin hänen toimekseen selvittää asiat poliisin kanssa. Taivas, en pääse minnekään enää! Tuossa se poliisi kävelee ja katsoo tänne ylös. Hän vartioitsee minua ja minä olen hukassa! Miller. Selma. Salmela. Viivi. Albert. Käytöksenne on molemmin puolin ollut kevytmielistä.
ALBERT. Ja nyt me matkustamme, sanoi Blåfjell. KYYPP
Hyväinen aika, herra pehtoori, antakaa minulle se kirje! pyysi Albert, ojentaen molemmat kätensä esimiestään kohti. Mutta olipa se nyt vaikka kultakirjaimin täytettyä hopeapaperia, jatkoi pehtoori, kopeloiden toista taskua toisen perästä, niin minä olen sen nyt joka tapauksessa unohtanut polttimoon.
Entä nimenne, ellette pane pahaksenne? Kron. Kron! toisti näkymätön kiireesti ja merkillisellä äänenpainolla. Albert Kron, ja minä asun pehtoorinrakennuksessa, ilmoitti nuorukainen. Albert Kron! kuului lehtimajasta huudahdus, joka värähti suloisen valittavasti kuin tuulikanteleen ensi soinnahdus.
Päivän Sana
Muut Etsivät