Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Hämmästyneenä ja kykenemättä lausumaan sanaakaan Albert silmäili ympäri huonetta, kunnes hänen katseensa kiintyi punaraitaisen verhon takana olevaan vuoteeseen. Hän kuuli rajusta hengityksestä syntynyttä läähätystä, joka tuntui tulevan mainitun vuodeuutimen takaa.
KEKKONEN. Ei mitään, ei mitään, erehdys vaan. Hyvästi ja antakaa anteeksi että ALBERT. Ei sinne! KEKKONEN. Herra Jumala! ALBERT. Ei sinne! KEKKONEN. Kiitoksia, kiitoksia paljon! Anteeksi anteeksi että Albert. Salmela. Viivi. Selma. Miller. Palvelijatar. SELMA. Hahaha, mistä tuo koomillinen ilmiö ? Olikohan Lapviikista karannut, vai ? SALMELA. Joku eksynyt maaseutulainen, joka
Anhaltin prinssit ja kreivi Albert Mansfeld, ynnä T:ri Jonas ja hänen muut ystävänsä käskivät hänen levätä omassa huoneessansa tänä aamuna. Ei ollut mikään helppo asia saada häntä säästämään itseänsä, eikä hän luultavasti olisi silloin taipunut, jollei hän olisi tietänyt, että sovitustyö oli täytetty, paitsi muutamissa pikku seikoissa.
Tahtomatta lisätä tytön hämmennystä ei Albert ollut vaivannut häntä katseillaan; mutta nyt hän kääntyi sinnepäin, mistä lumoava ääni kuului. Kaunotar näyttäytyi nyt mustassa silkkikaavussa, jonka hän oli eukon ja nuorukaisen lyhyen keskustelun aikana onnistunut heittämään ylleen, ja pienet, somanmuotoiset jalat olivat kadonneet suuriin, kullalla kirjailtuihin samettitohveleihin.
Nuorukaisen, olkoonpa hän miten pieni tahansa, ei ole helppo vastustaa kauniin tytön pyyntöä. Hetkisen Albert epäröi, mutta äkkiä hän teki päätöksensä ja tytön suureksi riemuksi lähti sisään. Löydämme sitten nuoren parin mustalaisnaisen salissa tuttavallisesti rupattelemassa pienen pöydän ääressä, jolle pikku tyttö oli asettanut joukon kauniita ja kalliita leikkikaluja.
Minusta näytti heti, että tuo onneton oli jossain suhteessa epäiltävä. Missä herra luutnantti hänet tapasi? Hm, hän tuli meidän luoksemme kotiin, kysyen neiti Palmia. Vai niin, vai häntä hän kysyi, virkkoi Albert surullisesti. Mutta koska hän ei ollut kotona, arveli mies itse hänen lähteneen Noraan.
Tuo sinun ystäväsi Miltopeus on par'aikaa kaupungissa, pappa. MILLER. Miltopeus kaupungissa? MILLER. Ei, hän se on. Ei sitä muita sillä nimellä . No, katsoppas ukkoa, joka on tehnyt näin pitkän matkan vanhoine eukkoineen! ALBERT. Ehkä hän on tullut kumartamaan, ha ha! MILLER. Mitä sinä noin naurat?
Laajoilla tiluksilla työskentelevä väki ojenteli työssä koukistuneita jäseniään, pannen ne sitten päivän hauskimpaan liikkeeseen, nimittäin matkaamaan kotiin. Konttoristi Albert Kron, joka juuri oli saapunut kotiin työmaalta, heittäytyi väsyneenä ja hikisenä konttoripöydän ääressä olevalle puutuolille. Pehtoori Ström astui sisään konttoriin.
Te voitte, vastasi Albert; minä en tiedä, mistä se johtuu, mutta teidän vaikutuksenne minuun on kaikkivaltainen ... te käskette ja minä tottelen. Uskoisitteko, jos minä sanoisin, että te minun sijassani tekisitte samoin kuin minä nyt? Uskoisin. Enkä minä sen vuoksi kadota sitä hyvää ajatusta, joka teillä mahdollisesti on tähän saakka ollut minusta? Ette koskaan.
Luulenpa heidän nauraneen minulle, huomautti konttoristi, katsoen poistuvien jälkeen. Pyh, teidän ei tarvitse välittää heistä, vastasi Julia, sulkiessaan oven. Enpä välitäkään, virkkoi Albert levollisesti; parempi on voida ihmisille nauraa kuin täytyä itkeä heidän vuoksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät