Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Sisareni Gunild!" sepä oli sen terävä-nenäisen rouvas-ihmisen nimi. "Tyttäreni Selma!" Sen kauniin tytön nimi. "Herra Alberti D., H:n kaupunnista!" Selma katsahti ylös Albertiin murheellisella silmäyksellä, joka synkistyi mitä enemmin häntä katseli.
"Mitä jällen lörpöttelette?" sanoi herasyöningi, joka suurella ruumiillansa tungeikse väki-joukossa, "mitä vaarallisesta tiestä puhutte?" "Puhuin," sanoi outo, joka oli kauppias kaupunnista, "portaasta, joka on epä-vakaisesti laskettu, että helposti pyörähtää mereen." Herasyöningi römähti nauramaan ja johdatti Albertia maalle. "/Kuka tuo mies oli?" kysyi Alberti.
"En! olen H:n kaupunnista. Nimeni on Albert D." "Ah! ehkä olette tukku-kauppiaan D:n poika?" "Niin olen". "Olipahan oikein lystiä!" vastasi vanha herra, "tulla tuttavaksi sen kunnon miehen pojan kanssa. Nimensä on kun puhdas raha, mutta varsinkin on hän tuttu kunnollisuudesta, ahnettimattomuudesta ja jalomielisyydestänsä. Ne ovat avuja, joita korkeasti ihailen, ja jotka ovat oman elämäni esineenä.
Alberti lähti päättyneenä pian palataksensa, ja matkusti likimäiseen kaupunkiin. Siellä tapasi hän yhden nuoruutensa ystävistä, myöskin rikkaan miehen poika H:n kaupunnista, jolle jutteli mistä matkaili. "Vai niin!" sanoi tämä, "sinä olet siis paulassa!" Alberti kysyi närkästyneenä: "mitä sillä tarkoitat?" "Sinä olet kihlattu sen kauniin Selman kanssa?" "Erhetyt veljeni!"
"Hän on hyvä-luoutoinen kauppias tästä kaupunnista, joka vaivataan ylelliseltä varovaisuudelta, hän varoittaa kaikkia turhista vaaroista." Valkamalla seisoi komeat neljän-istuttavat vaunut, oivallisilla valjas-hevoisilla, jotka olivat välttämättöminä siinä maakunnassa, jossa tiet ovat hyvin huonot.
Oskari lähti H:n kaupunkiin tieteistämisiänsä sotatieteessä lisämään ja antausi tykistöön; ainoastaan kerran vuodessa suvella pääsi hän Josefinan luokse, sillä hänen isänsä maa-kartano oli kolme-kymmentä penikulmaa kaupunnista; mutta ne lyhyt yhteen-tulot olivat sitä iloisemmat, nuorukaiset kasvoivat ymmärryksessä ja rakkautensakin eneni vuosi vuodelta.
"Onpa pantua olutta, Mettä miehille hyville, Tallissa hevon kusia, Lehmän läävän lattialla." Jalo herra Jaakko Puntus Alkoi lyiyllä lykätä, Tinapallin paiskiloia. Viholainen, vainolainen Kohta itkien tulevi, Sanoi suurella surulla: "Jalo herra Jaakko Puntus! Tule siivolla sisähän, Kaunihisti kaupunkihin, On olutta juoaksesi, Sekä mettä syöäksesi, Ei mesi merestä puutu, Olut Riian kaupunnista."
"Asun pari-penikulmaa kaupunnista, kauniissa paikassa," sanoi herasyöningi, "jollei teillä ole aivan kiirettä kotiinne, niin seuratkaat meitä pariksi päiväksi. Vaununi odottaa valkamassa." Albertin sydän lennähti seitsemänteen taivaasen, mutta Selma katseli isäänsä, sanoen: "Pelkäämme ettemme ole varustetut pää-kaupunkilaisia vastaan ottamaan." "Se ei mitään vaaranna!" vastasi vanha mamselli.
Päivän Sana
Muut Etsivät