Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ehkäpä Lygian rakastetut kasvot yhtäkkiä paljastuvat savun sisästä, joka yhä sakeampana leviää peittämään Campaniaa. Se kävi yhä luultavammaksi, sillä tie oli pian täynnä ihmisiä, jotka pakenivat Roomasta ja hakivat turvaa Albanian vuoristossa. Pelastuneina liekeistä pyrkivät he kaikin voimin ulkopuolelle savun rajoja.
On turhaa Nyt hälle ilmoittaita. EDGAR. Turhaa, turhaa. SOTAHERRA. Edmund on kuollut. ALBANIAN HERTTUA. Syrjäseikka tässä! Mua kuulkaa, jalot ystävät ja lordit. Tän ylt'yleisen turman lievikkeeksi Me teemme kaikki: vallan luovutamme Tuon vanhan majesteetin elinkaudeks Hänelle nyt. Kaikk' ystävämme Saa palkan kunnostaan ja vihamiehet Rikoksen kalkin juoda. Oi! kas, kas!
GONERIL. Miks kysyt, kun sen tunnen. ALBANIAN HERTTUA. Seuratkaatte; Hän raivossaan on; häntä hillitkää. EDMUND. Mist' oletten mua syyttänyt, sen tein ma, Ja paljon muuta; aika sen tuo ilmi. Nyt loppu sen ja mun. Mut ken sa olet, Sa, joka voitit mun? Jos ylimys, Sen anteeks suon. EDGAR. Molemmin puolin anteeks: En verta ole halvempaa kuin sinä; Jos suurempaa, sen suurempi on syysi.
"Caesarin, Tigellinuksen ja kaikkien muiden täytyy varmasti uskoa, että hän on kuollut, muuten he paikalla alkavat etsittää häntä. Vältämme epäluuloa vain sillä tavalla, että jäämme Roomaan, kun Lygia viedään Albanian vuoristoon tai vaikkapa etemmäksi, aina Siciliaan asti. Viikon tai parin perästä sinä sairastut ja kysyt neuvoa Neron lääkäriltä. Tämä kehoittaa sinua lähtemään vuoristoon.
Kirjoititko jo siskolleni kirjeen? OSWALD. Kirjoitin, rouva. GONERIL. Nyt seuraa hanki vaan, ja ratsun selkään. Selitä pelon aiheet kaikki hälle Ja lisää omastakin päästäs syitä, Jotk' oikein tepsii. Lähde nyt, ja joutuun Takaisin riennä. ALBANIAN HERTTUA. Kuin kauas näkös kannattaa, en tiedä, Mut hyvä aina korjaamist' ei siedä. GONERIL. Ei, mutta ALBANIAN HERTTUA. Niin, niin, mutta loppu.
EDMUND. Mikä nyt on? CURAN. En tiedä minä. Oletten kai kuullut päivän uutisia? Tarkoitan mitä huhutaan, sillä vielä se on pelkkää korva-kuiskutusta. EDMUND. Minäkö? En. Sano, mitä se on? CURAN. Ettekö ole kuullut, että sota nähtävästi on tulossa Cornwallin ja Albanian herttuain välillä? EDMUND. En sanaakaan. CURAN. No, saatte vielä kuulla. Hyvästi! EDMUND. Tän' yönä herttua täällä? Hyvä! Oivaa!
ALBANIAN HERTTUA. Ikuiset jumalat! mit' ompi tämä? GONERIL. Ei maksa vaivaa tiedustella syitä, Vaan antaa hänen hourehensa mennä Löyhyyden viemää tietä. LEAR. Kuin? Miestä viisikymment' yhtä haavaa? Kahdessa viikossa? ALBANIAN HERTTUA. Mit' ompi tämä? LEAR. Saat kuulla. Elo ja surma! Rutto sinut vieköön! Kuolettavaiset isän kiron haavat Luus, lihas syökööt!
LEAR. Maan kaiken tuon, tuost' aikain tuohon viivaan, Sen vehmasmetsät, arot, kalavirrat Ja laajat niittymaat nyt annan sulle Sun ja Albanian heimon iki-omaks. No entä toinen tytär, armas Regan, Cornwallin vaimo? Puhu. REGAN. Yhtä maata Ja yhden-arvoinen kuin siskon' olen.
Mietteisiin vaipuneena katseli hän tasankoa, joka oli hänen edessänsä, ja Albanian vuoria, jotka loistivat häikäisevässä valossa. Hän muisteli matkojansa, vaivojansa ja töitänsä, muisteli taisteluja, jotka hän oli voittanut, seurakuntia, joita hän oli perustanut kaikkiin maihin ja kaikkien merten taakse, ja tunsi, että hän jo olikin rauhan tarpeessa. Olihan hänkin täyttänyt velvollisuutensa.
Ma tiedän, eloss' onko ken vai kuollut: Hän kuollut on kuin maa. Hoi, peili tänne; Sen pinnan hengellään jos himmentää hän, Hän silloin elää. KENTIN KREIVI. Tämäkö se on Se ennustettu loppu? EDGAR. Nääkö kauhut Sen enteitä? ALBANIAN HERTTUA. Tää häviö ja hukka? LEAR. Hän elää! Höyhen liikkuu! Niin jos on, Niin palkitsee se onni kaikki tuskat, Joit' ikänäni kärsin. Hyvä herra! LEAR. Pois, pois!
Päivän Sana
Muut Etsivät