Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Tyttö eli tämän miehen elämää omituisella, itseensä sulkeutuneella vakavuudellaan, johon tuli hymyä vain silloin, kun mies hymyili. Hän ei elänyt Adelsvärdin ajatuksia; ne olivat hänelle vieraita eivätkä voisikaan muuksi muuttua.
Ajatteliko hän soittoa, jota he olivat yhdessä kuulleet? Ajatteliko hän ehkä sitä ylvästä, yksinäistä palatsia jonne he eivät milloinkaan joutuisi asumaan? Ajatteliko hän vesillä liitelevää jumalanäitiä jota ei kukaan saa ikipäivinä nähdä? Adelsvärd kysyi. Maria aukaisi silmänsä, haaveilustaan väkisin herätettynä. Ne kiintyivät yksinomaan Adelsvärdin silmiin hakivat vain häntä.
Tytön silmät näyttivät vasten auringonvaloa tummilta hänen seistessään siinä Adelsvärdin edessä. Hän sanoi jurosti: En minä koskaan kysy. Eikä minulla ole mitään tekemistä sinun kotisi kanssa! Adelsvärd kääntyi poispäin.
Hän pitää kamaripiikaa meidän täytyy viedä sinne gondoolilla lasti viiniä ja muuta hyvää ja minun kassani on lopussa! No mennään! nyökkäsi Adelsvärd. He ottivat mukaansa viiniä, hedelmiä ja leivoksia saivat käsiinsä gondoolin, eikä Adelsvärdin tarvinnut kauvaakaan tarkastella huomatakseen, että nyt kuljettiin sitä pientä siltaa kohti, missä Felldner ja hän olivat edellisenä yönä seisseet.
Hänestä oli yhdentekevä, sattuiko kukaan häntä huomaamaan. Hän saapui eräälle niistä pienistä kanavista, jotka päättyvät Riva degli Schiavonin kohdalle. Muuan gondoolimiesten kapakka oli auki. Olisikohan vanha raataja siellä? Oli. Makasi terävät polvet koukussa lavitsalla ja veti unta; päänalasena oli rääsyinen öljynuttu. Adelsvärdin kosketuksesta hän heräsi oitis ja nousi jalkeille.
Hän nousi puoleksi, laski kätensä Adelsvärdin kaulalle, suuteli kiihkeästi ja puhkesi itkuun: Miksi sinä olet niin kylmäkiskoinen mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt mikset tule minua katsomaan lupasithan maalata kuvani minä tahdon sen sinulta, pulska ja kylmä mies kaukaa jään ja lumen seasta... Luuletko minua saksalaiseksi? Minähän olen venetsialainen!
Adelsvärdin täytyi kiskoa loitommalle tämä pikku mies, joka sitten jäi istumaan sohvan nurkkaan ja muististaan lausumaan Heinen runoja, samalla puuskuen viinistä ja lemmenvaivoista. Kronstadt ruotsalainen, kelpo toveri laahasi hänet viimein mukanaan pois. Felldner haukotti uudestaan. Hänellä oli varhain aamupäivällä sairaiden vastaanotto.
Hän avasi oven reippaasti ja veti Adelsvärdin mukaansa vierashuoneeseen. Oikeassa hän olikin. Kummallakaan taholla ei ollut syytä hämmästyä. Pikku Letizia ja iso Emilia olivat saman verran puettuja kuin rouva Appelsina. Upseerit ja naiset pyörivät tanssissa huimaavaa vauhtia. Wrengle veteli falsetilla sotilaslauluja. Piaanoa soitti Kronstadt.
Ikivanhan tavan mukaan maistoi hän ensin omasta lasistaan antoi eukkonsakin ryyppäistä lykkäsi vasta sitten toisen lasin Adelsvärdin puoleen ja nyökäytti päätään: Hyvää Coneglianoa vielä luostarin ajoilta. Terveydeksenne, herra! Peter Adelsvärd joi omaksi ja molempien vanhusten terveydeksi kohottaen rubiininpunaista viiniä kalpeata iltataivasta vasten.
Leontina nukahti Adelsvärdin käsivartta vasten; ja toinen koetti olla ajattelematta. Gondooli laski rantaan, ja he astuivat yhdessä maihin. Kääntyessään maksamaan soutajalle huomasi Adelsvärd, että se oli Rigo. Toivotan teidän ylhäisyydellenne onnellista ja hauskaa yötä! sanoi Rigo ja koukisti ruumistaan tuttavallisen kunnioittavasti. Ivallinen sävy oli niin selvä, ettei siitä voinut erehtyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät