Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
»Katsokaas, tätä kutsutaan diplomatiaksi, veikkoseni,» lopetti pikkuinen mies ja otti aimo siemauksen lasistaan. Maata ja merta peittävään, harmaaseen pilvikerrokseen alkoi muodostua aukkoja. Sinisiä silmiä katseli alas harson läpi, viistoja auringonsäteitä oli kuin kultaisia kieliä taivaan ja maan välillä.
Petter viskasi lasistaan viime tilkan kauas ja nousi ylös, mennäkseen ulos. Emännät pidättivät Paavon paikoillaan, pyytäen, ett'ei hänen nyt millään ehdolla pitänyt menemän ulos. Petter kyllä oli kohta leppyvä eikä joulurauhaa sopinut häiritä. Hän oli kateellinen eikä olisi sietänyt kenenkään muun olevan missään arvossa.
Kun hän nyt seisoi rapuilla meluavain lapsien ympäröimänä ja toisinaan nauraen, toisinaan kehoittaen koki pitää järjestystä näiden joukossa, maistoi rouva Griebel miettimättä kultaista rypäleen mehua lasistaan, samalla kun hänen älykkäät, vilkuttavat silmänsä rippuivat nuoressa tytössä, jonka nopeat kädet kuitenkin näyttivät merkillisesti ahavoittuneilta ja päivän paahtamilta, lyhyiden, hienojen hameen hiojen alta.
Siitä oli nähtävästi kauan, kun hän oli saanut tehdä totia. Me kilistimme hänen kanssaan ohimennen ja juttelimme edelleen ilmoista ja viljan kasvuista häntä häiritsemättä. Sillä välin maisteli hän ahkerasti lasistaan ja veteli kiihkeästi savuja paperossista, jonka hän poltti aivan pumpuliin saakka, ja sytytti heti kohta käskemättä uuden. Mutta yht'äkkiä hän kysäisi: Eikö kokkoa sytytetäään?
Ikivanhan tavan mukaan maistoi hän ensin omasta lasistaan antoi eukkonsakin ryyppäistä lykkäsi vasta sitten toisen lasin Adelsvärdin puoleen ja nyökäytti päätään: Hyvää Coneglianoa vielä luostarin ajoilta. Terveydeksenne, herra! Peter Adelsvärd joi omaksi ja molempien vanhusten terveydeksi kohottaen rubiininpunaista viiniä kalpeata iltataivasta vasten.
He kilistivät hänen kanssaan sivulta ja yli pöydän ja nostivat toisestakin pöydästä lasiaan, sanoen: »Terve tulemaan Helsinkiin, herra Ljungberg!» Eikä aikaakaan, niin esitteli lähinnä istuva, se, jonka kanssa hän oli asemalta ajanut, veljenmaljan ja muut seurasivat esimerkkiä. Kun Antti oli muutamia kertoja lasistaan maistanut, hurmasi häntä niin, ettei milloinkaan ennen sillä tavalla.
Sillä joskaan ei ole varmaa, että Iida nyt olisi emäntänä omassa talossani kuka voipi tutkia kaikki mahdollisuudet! niin olisi se ainakin sangen luultavaa. Mutta minä olen aina miettinyt tunnin liikaa... Ukko ryyppäsi punssin lasistaan ja kaatoi uutta. Yö oli taaskin kulunut yli puolen, mutta ihme kyllä, aika ei ollut käynyt siksikään pitkäksi, ei ketään nuorista kuulijoista ollut haukotuttanut.
Kalle tuli Antille avuksi: Mikset huoli? En huoli! Sinun pitää huolia! On hän yhtä komea poika kuin minäkin ... kas noin, ja maista nyt hänen lasistaan! Vaan tyttö maistoi tahallaan Kallen lasista. Koska sinä olet noin uppiniskainen, niin kiedot sinä rangaistukseksi kätesi hänen kaulaansa ja suutelet häntä sovinnoksi poskelle. Hän on sinuun ihastunut. Kapteeni tulee!
Se olisi ollut taulu se: hämärtyvä ilta, tumma seinä, musta ovi, sen kehyksessä Paavon valkoinen pää... En koskaan ole kuullut mitään mahtavampaa kuin tuo heidän virtensä. Se oli nyt kuitenkin heidän viimeinen virtensä, sanoi vallesmanni ottaen kulauksen lasistaan. Tämän jälkeen he eivät tule uskaltamaan... Eivätkö tule uskaltamaan? Niinkö sanot, Handolin?
Eikä ainoastaan syynsä, vaan itsetietoinen päämääränsä, johon hän on tahtonut tulla tuon tekonsa kautta. Siis? Hänen vaimonsa! Että hän karkaa samana iltana, on omiaan tuon epäluulon melkein todennäköiseksi vahvistamaan. Sen sanottuaan otti Paavo Kontio syvän kulauksen lasistaan. Jaakko Jaakon-Lauri riensi mielihyvällä hänen esimerkkiään seuraamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät