Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Adelsvärd kalpeni; veri syöksähti päästä sydämeen ... mutta hän hillitsi itsensä, mutisten: Kyllä minä tuon miehen kerran nitistän! Mikä siellä on? kysyi Leontina eikä odottanut vastausta riippuen unisena Adelsvärdin käsivarressa, kun noustiin pimeitä portaita. Tahtooko herra, että jään odottamaan? huusi Rigo alhaalta ja vihelsi.
Vanha puutarhuri vastasi hartioitaan kohauttaen: Me olemme köyhää väkeä, herra! Hetken kuluttua hän otti esille kokoon käärityn nenäliinan, aukaisi sen hitaasti ja laski pöydälle Adelsvärdin eteen veitsen. Adelsvärd tarkasteli veistä, siroa asetta, varmaankin espanjalaista tekoa, jonka käyrään sarvivarteen oli uurrettu koristeita.
Ja hän vei vastahakoisen Adelsvärdin mukanaan takaisin Coneglianon ääreen, maalarien joukkoon. Nämä kaksi siirtyivät pian muista syrjemmälle. Rubiininpunaista viiniä ryypätessä, yön tuntien soluessa viinin ja puhelun virtaan, t:ri Felldner teki selkoa siitä pienestä kirjasta, jota oli gondoolissa lukenut. Se oli äsken ilmestynyt kohta tekijänsä kuoleman jälkeen.
Maria istui liikkumatta katsellen huulilla tuo surumielinen hymy, joka värisytti Adelsvärdin sydäntä. Näytti siltä, kuin Maria olisi pelkkä kuva. Adelsvärd käytti liituaan kiireesti, hätäisesti, innostuksen kuumeessa, ikäänkuin hänelle olisi mitattu aikaa minuutittain jotka eivät koskaan palautuisi. Näinä minuutteina kohtasi kaksi sielua toisensa kenties enää uudestaan yhtymättä.
Maria liikahti, kääri tumman vaatteen ympärilleen, astui hänen luokseen, nojasi tuokion aikaa hänen olkaansa vasten katsahti loistavin silmin hänen tummiinsa tarttui hänen käteensä ja pani sen päänsä päälle. Minä siunaan sinua! kuului Adelsvärdin huulilta. Silloin Maria juoksi nopeasti taaksepäin, puiden väliin kotia kohti. Adelsvärd ei seurannut. Eikä piirtänyt.
Omituisin, samalla hidastelevin ja joustavin askelin hän nousi sillalle ja tuli Adelsvärdin luo laski valkoisen käden nuoremman ystävänsä olalle ja kysyi: Mitä sinä täällä toimitat? samalla katsellen joka puolelle pitkin rakennuksia lääkärin tutkivalla silmällä. Hän viittasi juuri siihen taloon, missä gootilainen kaari koristi pientä parveketta ja kaasulyhty tiputti hohdettaan veteen.
Pikku Maria paleli ja värisi; hampaat kuuluivat kalisevan hänen suussaan. Hän sanoi: Mitä minun nyt pitää? Minä olen niin kylmä kuin lumi. Ja pimeä pelottaa niin kovasti. Tunnusteleppa, kuinka minä pelkään! Hän tarttui hädissään Adelsvärdin käteen, vei sen hapuillen sydämensä kohdalle, pientä pyöreätä rintaa vasten ja istuutui hänen luokseen. Voi sinua pikku raukkaa! Pitää kai sytyttää valoa?
Jätä minut nyt sovinnolla rauhaan! sanoi suomalainen äreästi. Ruotsalainen katseli häntä kohautti korkeita olkapäitään ja meni. Leopoldus Mair lähensi hikisiä kasvojaan Adelsvärdin hehkuviin ja päästi paksun naurun: Tänä iltana sinä olet kuin nuppu, veikkoseni, ja minä näytän sinulle semmoisen kukan, joka puhkee yöllä!
Sillä sittenhän menettäisit yhden niistä, joilta voit rahaa lainata! Oletteko te rikas? lisäsi rouva ja hymyili huultensa merkillisen lakastunutta hymyä suoraan Adelsvärdin teräväpiirteisiin, päivettyneisiin kasvoihin. Minäkö rikas? nauroi Adelsvärd ja penkoi tuuheata, kiharaista tukkaansa. Kyllä, aikomuksista ja aatteista ja runoista!
Aina on heitä käytetty lemmen välittäjinä he luulevat, että koko elämä on vain sen asian varassa, ja käyttävät hyväkseen hupakoita ja kevytmielisyyttä tässä "seikkailujen kaupungissa", joksi Venetsiaa niin kauniisti sanotaan. Gondoolimies ainakin tuntee vain seikkailun nurjan puolen! Adelsvärdin teki mieli huomauttaa siihen jotakin, mutta pysyi vaiti.
Päivän Sana
Muut Etsivät