Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Teja hypähti pystyyn kaatuneelta patsaalta, jolla hän oli istunut. "Taisteluunko siis!" "Ei", vastasi Totila. "Ansaitsen kuitenkin tällaisen vastauksen." Hän tarttui Tejan oikeaan käteen ja veti hänet istumaan viereensä marmoripatsaalle. "En hae miekkaasi, vaan sinua itseäsi. "Tarvitsen sinua. En tällä kertaa käsivarttasi, vaan sydäntäsi. "Ei. Jää vain tänne, Adalgot.
Rooman valloituksen jälkeen herttua Guntaris kysyi kerran, mitä häneltä puuttui. Teja vastasi: "Prefektin pää". Ainoa, jonka kanssa hän useimmin seurusteli, oli nuori Adalgot, johon hän oli viime aikoina kiintynyt. Kuningas oli korostanut nuoren paimenen kuuluttajakseen ja juomanlaskijakseen kiitokseksi tämän rohkeasta teosta Tiberin rannalla Rooman valloitusyönä.
Mutta yöllä, kun Goto nukkui, hän hiipi hiljaa tämän huoneeseen. Kuu loi vienon valonsa tyttösen enkelimäisille kasvoille. Adalgot pysähtyi kynnykselle. Hän ojensi oikean kätensä Gotoa kohti. "Näen vielä sinut, Gotoni", kuiskasi hän. Heti sen jälkeen hän meni vaatimattoman alppitalon kynnyksen yli. Tähdet alkoivat vähitellen vaaleta.
Hän aikoi lähteä ajamaan takaa Hildebrandia ja Aligernia tappaakseen heidät. Silloin Adalgot huomasi isänsä verivihollisen. "Alarik, Alarik", huusi hän kirkkaalla äänellä ja sieppasi vanhan asemestarin kivikirveen maasta. Hän huusi vielä kerran: "Alarik!" Cethegus seisahtui kuullessaan tuon nimen. Samassa suhahti hyvin tähdätty kivikirves suoraan hänen komeatöyhtöiseen kypäräänsä.
Herttua Guntaris syleili ja suuteli häntä ja sanoi vieden hänet syrjään; "Nuori sankarini. "Omituinen yhdennäköisyys! "Joka kerta kun näen sinut, huudahdan: Alarik!" "Sehän on sotahuutoni", vastasi Adalgot. Yhdessä he hävisivät väkijoukkoon. Samassa kuningas katsahti taakseen huvilan pylväskäytävään päin, sillä sinne asetetut huilunsoittajat lopettivat äkkiä soittonsa.
Ruhtinaspari istuutui nopeasti hankituille tuoleille kuninkaan pöydän ääreen, ja heidän seuralaisensa asettuivat viereiseen pöytään. Adalgot kaatoi jäähdytettyä viiniä korkeista rivallisista ruukuista. Kuningas Harald joi ja katseli sitten ihmeissään ympärilleen. "Asatorin nimessä", huudahti hän sitten, "täällä on kaunista". "Tällaiseksi olen kuvitellut Valhallaa", virkkoi hänen seuralaisensa.
"Onnettoman isällisen ystäväni, kadonneen Cetheguksen", vastasi Julius surullisena. "Tuskin", arveli kuningas. "Hän on kaatunut. Erehdystä kai oli sekin, että Teja vielä luuli kuulleensa Cetheguksen äänen tämän talossa." "Enkö tuntisi hänen ääntään? Ja mitä merkitsi hänen miekkansa, jonka Adalgot löysi kadunkulmasta talon luota?" "Sen hän oli voinut pudottaa rientäessään talostaan Tiberille.
Sen lomassa kuului yksitoikkoisena, totisena, liikuttavana, mutta ei itkuisena laulua goottikansan vanhat hautauslaulut. Hildebrand ja Adalgot viimeiset päälliköt, hopeanvalkoinen menneisyys ja kultainen tulevaisuus järjestivät kulkueen.
"Nyt jo huomaan odottaneeni hiukan liian kauan. "Sinä, Adalgot, saat lähteä täältä!" Hän lähti tuvasta ja meni hitaasti pihan yli pajaan. Poika oli uutterassa työssä. Hän puhalsi kaikin voimin ahjossa olevia hehkuvia hiiliä ja pani sitten sinne nuolenpään tekeleet, saadakseen ne pehmeämmiksi ja siten helpommiksi muovailla.
Herttua Guntaris sanoi silloin: "Siis Adalgot, joka kutsui itseään Wargsin pojaksi, on balti Alarikin poika, jota hän itse kuninkaan sanansaattajana etsi kaikista kaupungeista. "Enkä ole koskaan nähnyt suurempaa yhtäläisyyttä kuin Alarik-isän ja Adalgot-pojan välinen." "Terve, Apulian herttua", huudahti kuningas Totila hymyillen ja sulkien pojan syliinsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät