Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Iffa! kuten olin kuullut hänen tekevän. "Hän sanoi silloin: "'Adalgot! Sinä et saa huutaa 'Iffa! kuten minä. Kun sinä käyt sankarin tai pedon kimppuun, niin huuda 'Alarik! "'Se tuottaa sinulle siunausta." "Mutta eihän esi-isiemme eikä sukulaistemme joukossa ole ainoatakaan sen nimistä, veljeni. Tiedämmehän me heidän nimensä."
Samana iltana, jolloin Adalgot katseli kuninkaan seurassa "hyvien toivon" vuorella auringon laskua, seisoi Iffinger-vuoren etelärinteellä paimentyttö Gotho sauvaansa nojaten ja katseli komeata auringonlaskua. Lampaat hyppelivät hänen ympärillään näykkien tuon tuostakin ruohoa. Vähitellen ne väsyivät ja kokoutuivat paimenensa ympärille odottaen hartaasti navettaan lähtöä.
"Niin kai." "Alussa oli vain muutamia sukuja." "Tietysti." "Ja vanhat kuolivat yleensä ennen nuoria." "Kyllä kai." "Silloin sanon sinulle jotakin, isoisä. "Ihmisten täytyi siis kuolla sukupuuttoon tai, koska ihmisiä vielä on olemassa, siihen minä tahdoin päästäkin, isoisä täytyi veljien ja sisarten mennä naimisiin, kunnes useampia sukuja syntyi." "Adalgot, sinä olet päästäsi vialla."
"Mikä, veljeni", kysyi Goto jääden rauhallisesti istumaan ja katsellen häntä ihmeissään suurilla, heleänsinisillä silmillään. "Jollet sinä sitä tiedä", vastasi Adalgot melkein vihaisena, "niin en voi sitä sinulle sanoa. Lähden pajaan takomaan itselleni uusia nuolenkärkiä. Anna minulle suudelma! Kas niin! "Anna nyt minun suudella silmiäsi ja vaaleata tukkaasi.
Silloin hän näiden jäljestä hyppiessään kuuli äkkiä uhkaavaa, terävää sähinää. Ennenkuin hän ehti kääntyä takaisin, näki hän suuren kuparinruskean käärmeen tulevan vastaansa pää koholla. Alas lentävät kiven sirpaleet olivat kai herättäneet sen unestaan. Lapsonen säikähti kovasti. Polvet eivät enää totelleet häntä. Hädissään hän alkoi huutaa: "Adalgot! Tule auttamaan."
Kaikki seisoivat järkytettyinä, häikäistyneinä. Kukaan ei keksinyt sanoja ylistääkseen tätä kauneutta. "Sellaiseksi aavistin Italian", kuiskasi Adalgot kreivi Tejalle, "katsellessani Iffinger-vuorelta tai Mentulalta lounaaseen. Mutta näin kauniiksi sitä en sentään aavistanut."
Adalgot repäisi Valerian sinisen lippukankaan vyöstään ja koetti sillä hillitä verivirtaa. Turhaan. Lipun helakka sini muuttui äkkiä tummanpunaiseksi. "Gothia", huoahti kuningas vielä, "Italia Valeria!" Samalla hetkellä, ennenkuin epätasainen taistelu pääsi alkuunkaan, Alboin saapui longobardiratsumiehineen paikalle.
"Oikein puhut", huudahti Adalgot riemuissaan, "tänään jo vietämme häämme". Hän nosti Goton vasemmalle käsivarrelleen näyttäen häntä kaikille. "Tässä näette, hyvät gootit, pienen rouva herttuattareni." "Luvalla puhuen", lausui silloin ujo ääni, "kun kansan korkeuksien osaksi tulee niin paljon onnea ja päivänpaistetta, niin sallittakoon alempana kasvavien siitä hiukan nauttia."
"Mutta sinun luoksesi he tulevat rauhallisissa asioissa. "Kuninkaan laiva oli jo eilen lähettänyt sanansaattajan, ja korkea-arvoisia vieraita on nyt tulossa jokea ylöspäin. "Tuokaa heidät tänne. "Herttua Guntaris, herttua Adalgot, kreivi Teja, kreivi Wisand, kreivi Grippa, menkää heitä vastaan ja saattakaa heidät tänne."
"Minä en puolestani mielelläni sano: 'Kaikki on hukassa. Ylhäiset, jotka pitävät päätään kovin korkealla, kuten kuningas Teja ja herttua Adalgot, musertuvat kohtalon palkkien alle. "Mutta me alhaiset, vähäiset, jotka voimme kumartua ja taipua, löydämme helposti hiirenläven tai muurinraon, johon voimme piiloutua.
Päivän Sana
Muut Etsivät