Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Ensin on isämme Iffamer", luetteli tyttö miettiväisenä, "sitten setämme Wargs, joka tuhoutui vuorenvieremän alle, isoisä Iffa, toinen setä Iffamut, tämän poika, serkkumme Iffasunt, isoisän isä Iffarik ja taas Iffa, mutta ei ainoatakaan Alarikia."
"Iso-isä Iffa kehoitti erotessamme minua muistelemaan raikasta, vapaata vuori-ilmaa, ylpeiden vuorten ankaraa, reipasta elämää, jos oleskelu ahtaissa kultakammioissa rupeaisi painostamaan sielua. "Siitä ei ole pelkoa.
Iffa! kuten olin kuullut hänen tekevän. "Hän sanoi silloin: "'Adalgot! Sinä et saa huutaa 'Iffa! kuten minä. Kun sinä käyt sankarin tai pedon kimppuun, niin huuda 'Alarik! "'Se tuottaa sinulle siunausta." "Mutta eihän esi-isiemme eikä sukulaistemme joukossa ole ainoatakaan sen nimistä, veljeni. Tiedämmehän me heidän nimensä."
"Uskollinen Iffa otti minut ja poikani suojaansa, piti minua kotonaan Wargsin maanpakolaisen nimellä, sanoi minua omaksi pojakseen ja myi pois kaikki epäluotettavat orjat, jotka olisivat voineet pettää minut. "Siellä kätkössä elin monet vuodet. "Mutta poikaani opetan ja minun kuoltuani opettakoot Iffingit kostamaan petturi Cethegukselle.
"Kirjoitettu vanhan Iffan sanelun mukaan ja totuuden mukaisesti kirjoitettu. "Siis: Nyt se tulee. "Latina ei ole kaikin paikoin sellaista kuin kirkoissa lauletaan. "Mutta kai te sen ymmärrätte, herra kuningas. "Sillä missä osataan huonosti latinaa, siellä osataan hyvin gootin kieltä. "Siis. Nyt se todella tulee. "Näin vanha Iffa puhuu: "'Herra kuningas Totila.
Hän nousi hiljaa huoahtaen ja lähti talon viereiselle niitylle katsomaan pellavaa, joka oli siellä valkenemassa. Asuinhuoneessa vanha Iffa nousi avonaisen akkunan äärestä. Hän oli kuullut nuorten puheet. "Tämä ei käy enää laatuun", tuumi hän kynsien korvallistaan. "Minulla ei ole ollut sydäntä erottaa noita lapsia toisistaan. "Hehän ovat olleet lapsia! "Olen aina odottanut hiukan.
"Mutta minä kuulen aina kohtalon siipien suhinan, kohtalon, joka säälimättömänä ja kuurona kiroukselle, rukoukselle ja kiitokselle väikkyy ihmisten ja heidän tekojensa yllä." Hän katsoi eteensä pimeyteen aivan kuin hän näkisi siellä tulevaisten tapahtumien varjot. "Niin, niin", virkkoi nuori juomanlaskija, "samantapainen oli eräs sananlasku, jota vanha Iffa vuorella lauloi.
Niinpä olivat Iffa ja hänen sukulaisensa asettuneet vuorelleen ja ruvenneet täydessä sovussa roomalaisten naapuriensa kanssa viljelemään maata. Goottilaiset uudisasukkaat vaativat vain täällä samoin kuin muuallakin roomalaiselta isännältään kolmanneksen pellosta, niitystä ja metsästä, kolmannen osan talosta, orjista ja karjasta.
Siten koko Iffinger-vuori oli muuttunut aivan germaanilaiseksi. Sillä silloinen isäntä oli äkkiä myynyt jäljellä olevat roomalaiset orjatkin ja hankkinut vangituista gepideistä uusia sekä mies- että naispalvelijoita. Nykyisen isännän samoin kuin esi-isän nimi oli Iffa. Hän oli jo harmaahapsinen.
"Samoin teit äskettäin peloittaessasi Lumikkoni kimpusta vuorikotkan, joka jo oli iskenyt siihen kyntensä." "Se on sotahuutoni." "Kuka sen on sinulle opettanut?" "Isoisä opetti sen minulle ensimmäisellä sudenajoretkelläni, jolloin otin tämän turkin mestari Isgrimmin kylkiluilta. "Hyökkäsin miekka kädessä suden kimppuun, joka ei enää päässyt pakoon, vaan tuli minua kohti, ja huusin samalla: 'Iffa!
Päivän Sana
Muut Etsivät