Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
"Täällä valoisalla kukkulalla, johon aurinko valaa kirkasta hohdettaan, jota laakerit peittävät ja jossa linnut virittävät suloisia laulujaan, tahdon levätä. "Tulen kai toimeen rauhankuninkaan varjon kanssa. "Se on tahtoni, ystäväni. "Pane mieleesi se, Adalgot, rakkaani, sillä sinä kai nuorimpana elät kauemmin kuin me muut." "Kuka ajattelee keskipäivällä yötä", huudahti Adalgot.
Kulmiaan rypistäen hän jatkoi: "Liikkeelle, urhoollinen Teja! Nyt saa miekkasi uutta työtä. "Kuulkaa, herttua Guntaris, Wisand, Grippa, Markja, Aligern, Torismut ja Adalgot! Voin antaa teille heti riittävästi työtä. "Te olette kuulleet. Keisari Justinianus ei suo meille rauhaa eikä Italiaa. "Hän tekee sen nähtävästi sen vuoksi, että hän pitää meitä liian rauhaa rakastavina.
"En koskaan uskonut hänen syyllisyyttään." "Hän sai vasta myöhään tietää salaisen syyttäjänsä. "Adalgot sai sen nimen päivän valoon rikotusta Caesar patsaasta. "Prefekti Cethegus oli pitänyt jonkinlaista salakirjoituksella tehtyä päiväkirjaa. Cassiodorus on sen saanut selvitetyksi. Ihmeekseen ja kauhukseen hän on huomannut rikolliseksi kauan ihailemansa miehen.
Olihan kerran ennenkin murhaajan teräs kääntynyt sen vuoksi Totilasta häneen. Hän teki nopeasti päätöksensä. Heitä tietysti ajettaisiin takaa. Hän oli kuulevinaan kavioiden kapsetta. Aligern oli mennyt metsän reunaan tähystelemään, ja Adalgot piti kuninkaan päätä sylissään. "Niin, siellä he ovat", huusi Aligern palattuaan toisten luo.
"Ja sitten, mutta vasta sitten, saat taas nähdä Goton." Nuorukainen muuttui totiseksi ja kalpeaksi kuullessaan nuo sanat. Hän seurasi isoisäänsä. He puhelivat kauan hiljaisella äänellä isoisän huoneessa. Adalgot ei ollut illallisella. Hän pyysi isoisän sanomaan sisarelle, että hän oli ollut enemmän väsynyt kuin nälkäinen ja mennyt senvuoksi jo nukkumaan.
"Anna minun ainakin taistella huomenna vieressäsi. Vapauta minut oikean sivustan päällikkyydestä." "Ei, se on erittäin tärkeä paikka. Voin kai itse suojella itseäni. Mutta noita vuoria ja Roomaan vievää tietä on sinun suojeltava. Jos jokin onnettomuus sattuisi, niin sinun sivustallasi on ainoa pelastuksen tie." Silloin Julius, kreivi Torismut ja herttua Adalgot saapuivat sisään.
Oi, kaunis maa, oi paha Rooma, oi, sulo taivaan sini oi, verinen sä Tiberuoma oi, viekas velskinimi. Pohjolasta pian meille perillinen ilmautuu. Koston pauhu kaikuu teille gooteill' hauta avautuu." "Laulu miellyttää minua", huusi Adalgot, "mutta joko se on lopussa?" "Lopun voi laulaa vain miekkojen melskeessä", sanoi Teja. "Sinä saat pian kuulla lopun." Hän nousi seisomaan.
"Mutta hänet on helppo tuntea", jatkoi hän punastuen. "Hänen tukkansa on kullanruskea, hänen silmänsä ovat siniset kuin tämä jalokivi, hänen äänensä heleä kuin leivon. Ja kun hän koskettaa harpun kieliä, katsoo hän ylös kuin näkisi taivaan avoinna " "Adalgot", huusi kuningas. "Adalgot", toistivat kaikki gootit. "Niin, Adalgot on hänen nimensä."
Jo oven ulkopuolella oli häntä vastassa Adalgot, joka kaihomielisesti hymyillen polvistui hänen eteensä ja tarjosi juomaa kultapikarista. "Salli minun vielä hoitaa juomanlaskijan tehtävää. Ken tietää, miten kauan enää saan sitä tehdä." "Et enää kauan", virkkoi Teja totisena istuutuen laavakimpaleelle. "Jääkäämme tänne ulkopuolelle.
"Hän peruuttaa valtakunnan kirouksesta syyttömän miehen syyttömän pojan. "Ja kun Adalgot tietää, että hän on jalon baltin jälkeläinen ja että Goto ei ole hänen sisarensa silloin tehköön hän tahtonsa mukaan. "Silloin vapaasti valitkoon paimentytön tai hylätköön hänet.
Päivän Sana
Muut Etsivät