Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Maanmies ei, ei paimen, varas tohdi sinne poiketa; kaikkein onkin kiertää paras kammottavaa rotkoa. Onko täällä kansain veri vuodatettu sodassa? Vaiko haamunsa se perii vastaisilta ajoilta?" Ja hän näppäili harpusta hitaasti muutamia sointuja. Adalgot vastasi hiljaa kuin kaiku. Säveleet johtivat kuningasta laulajien luo.
Tätä aukkoa vartioivat yötä päivää vuorotellen, tunnin kerrallaan, kuningas Teja itse, herttua Guntaris, herttua Adalgot, kreivi Grippa, kreivi Visand, Aligern, Ragnaris ja Vakis. Heidän takanaan solassa oli aina sata miestä, nekin vuorotellen.
"Mutta voinhan lähteä hänen kanssaan vieraaseen maahan, missä meitä ei kukaan tunne. "Hän lähtee varmasti mukaan." "Vai olet sinä varma." "Olen." "Mutta sitä sinä et vielä tiedä", vastasi vanhus vakavan ja päättäväisen näköisenä, "että tämä on viimeinen yö, jonka vietät Iffinger-vuorella. "Liikkeelle, Adalgot! Minä, isoisäsi ja holhoojasi, käsken sinua.
Hämmästyksestä sanattomana Goto vaipui polvilleen. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä ja Adalgotiin katsoen hän huoahti: "Siis ei veljeni. "Oi, Jumalani "Terve, Apulian herttua. "Hyvästi! Ainaiseksi!" Hän kääntyi aikoen lähteä. "Hän ei ole sisareni", huudahti Adalgot riemuissaan. "Se olikin parasta koko Apulian herttuakunnassa.
Kuningas meni seurueineen häntä vastaan luostarin puutarhaan. Ystävykset syleilivät kauan toisiaan. Teja seisoi heidän vieressänsä ja katseli heitä totisena. "Herra", kuiskasi Adalgot, "kuka on tuo mies, jonka silmät ovat tuolla tavalla sisäänpainuneet? "Onko hän munkki?" "Sisäisesti kyllä, vaan ei ulkonaisesti." "Noin nuorella miehellä on jo vanhuksen katse. Tiedätkö, kenen näköinen hän on?
Harald soitti ja lauloi tavuriimirunon, jonka Adalgot tulkitsi Valerialle seuraavasti: "Tor seisoi keskiyön päässä maailmaa. Hän heitti raskaan sotakirveensä ja lausui: Niin laajalle kuin suhiseva vasarani putoo, ovat maat ja meret minun omaisuuttani. "Ja vasara lensi hänen kädestään, lensi yli kaiken maan ja putosi kaukaisimman etelän ääreen. Kaikki tämä tuli hänen omaisuudekseen.
Hildebrand-vanhus teki vuoteensa hänen jalkojensa juureen. Adalgot ja Visand asettivat kuningas Tejan ruumiin laivan perään. Surumielisenä mahtava Harald ja hänen kaunis sisarensa tulivat ruumiin ääreen. Viikinki laski panssaroidun kätensä vainajan rinnalle ja sanoi: "En voinut pelastaa sinua, hurjan rohkea musta kuningas, enkä kansaasi.
"Jotakin täytyy jäädä jäljelle, kun yö päättyy." Kuningas tiesi, että hän saattoi tarjota sen ainoan palkinnon, jonka tämä mies ottaisi vastaan, mutta se ei ollut kultaa, tiluksia eikä arvonimiä. Juomanlaskija Adalgot oli pyytänyt täksi illaksi vapautusta tehtävistään. Kuningas arvasi, että nuorukainen aikoi viettää kuten usein ennenkin iltahetket harppumestarinsa seurassa.
Ole vuortesi ja baltisankarisi veroinen." Ylpeänä ja onnellisena Adalgot painoi nuoren vaimonsa rintaansa vasten. Herttuan teltan takana oli matala lehtimaja, jossa Vakis ja Liuta asuivat. Liuta oli Gotolta kuullut goottinaisia uhkaavan kohtalon ja koetti nyt taivuttaa miestään suostumaan kuninkaan päätökseen.
"Ja kun minä pelkään kuolevani eikä Adalgot ole vielä lähettänyt mitään sanomaa prefektin kuolemasta, olen pyytänyt pitkän Hildegiselin kirjoittamaan kaikki nämä asiat. "Ja minä lähetän Goto-lapsen näiden kirjoitusten ja kalleuksien ja sinisten kivien ja baltiperinnöstä säilyneiden kalliiden vaatteiden ja kultasolidien saattajana oikeamielisen kuningas Totilan luo. Hänelle ilmoittaa lapsi kaiken.
Päivän Sana
Muut Etsivät