United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuningas tilaisuudest' otti vaarin Ja hänen talossaan sill' aikaa asui. Mihinkä ryhtyi, sanoa en kehtaa, Mut tosi totta: aavat maat ja meret Isästä erottivat äidin silloin Isäni usein sanovan sen kuulin Kuin tämä hauska velikulta tehtiin.
Ajat auringon Jo mennyttä on, Miel' mittovi öiset jo aavat. Tuo taivahankaari on tummennut pois, Mi hymysi myrskyjen tullen, Ken rientäen seestä nyt suruhun sois, Ken aulis ois ystäväks sullen? Kun leikit jää, Sumu, synkeä sää Jää taistohon tuomitullen.
Kun ammoisina aikoina vanha Väinämöinen oli laulamalla luonut laajan Suomensaaren, oli siroittanut siihen sen tuhannet järvet ja laulanut kauneutta yli koko maan, ja niin aavat Saimaanvedet niemineen ja salmineen päilyen hänen silmäinsä edessä lepäsivät, silloin hymyili vanhus iloisesti. Mutta hän sanoi: "Verkalleen liikkuu jo vanhus, hitaasti kulkevat myös Suomen miehet.
Ja ne ulvoi irti ilmat, syysmyrskyt enemmän mylvi, ja ne karjui auki aavat, pärskyivät himojen pätsit, ja se painui päivän manner kostohon kova-osaisen, alle aaltojen syvien, vihan vinhan pyörtehisin. Eik' ole enempi noussut yöstä päivä, työstä riemu, ilo kaunis ihmiskunnan, Päivätär heleän heimon.
Kun katsovat tähdet maailmaa, mun uneni yöhön puhkeaa. Minä herään syksyyn härmäiseen ja vuoden ensi kylmyyteen. Ja edessä talven ja hallan ja yön minä uhraan mun sieluni salaisen työn. En herää ma kevään aurinkoon, minä herään syksyn suuteloon. Suo päivän mennä ja toisen tulla, ei ole kiirettä mulla! Ah, Ikarus sa oot, et enempää! Sun allas ammottavat aavat syvät.
Pikkukaupunki oli isäntänä maalla ja merellä, veden aavat olivat sen mellastuspaikkana ja se hallitsi kaupallaan koko suurta, ympäröivää maakuntaa. Se oli paikkakuntansa keskipiste, se oli kaupunki yksikössä mainittuna ja se ylläpiti kunnialla arvonsa.
AALLOTTARET. CHRYSEIS tulee paeten. CHRYSEIS. Zeus, miss' olen ma? Luonto kauhun kalpea, osaton, vuoret pilven korkuhiset, jotka itse luonto tänne muistomerkeiksi kohotti mennehestä loistostansa. Lumikentät aivan aavat, äänettömät, jäljettömät! Kuinka löydän ma kotihin, pääsen luokse puolisoni? Lie täällä jumala joku? AALLOTTARET. Sa Kypron tähti, sa poissa ollut, sa kauvan kaivattu etkä tullut!
Sillä he kuin vähät lapset tai surusurkeat lesket kilvan vaikertain kotimatkaa vain ikävöivät. 290 Moinen on vaivakin, ett' ikävystyin mennä jo miel' ois; käy monen, vaimostaan kuukaudenkaan eross' olleen, miel' apeaksi, kun viivyttää moniteljoa laivaa kaukana talvinen myrsky ja meuruavat meren aavat, meiltäpä yhdeksäs jo on mennyt vyöryvä vuosi tääll' yhä viipyissämme.
»Oi veikko», virkkoi hän, »nyt nään sen solmun, mi sulki mun, Notarion, Guittonen tuon uuden, armaan tyylin suloudesta. Ma hyvin huomaan, kuinka sanelijaa kynänne tarkkaan, liki saattelevat; mut niin ei varmaan kynät tehneet meidän. Ja syvemmin jos katsoo, aavat alat on meidän tyylistämme teidän tyyliin.» Ja nyt hän vaikeni kuin tyytyväisnä.