Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Raamattu on todellakin aina uusi niinkuin lintujen laulut, niinkuin kevään kukkaset, niinkuin aaltojen kuohu, niinkuin lasten sydämet, niinkuin nuori mies hohtaavissa vaatteissa haudalla, joka tuhansia vuosia sitä ennen varmaankin lauloi ilosta mailman syntymäpäivänä.
Aamulla ani varhain olimme jälleen aaltojen selässä, laskettaen mainiolla takalaitaisella Eckeröötä kohti. Kaikki olimme mitä parhaimmalla tuulella ja minä innostuin kertoilemaan tovereilleni entisistä seikkailuistani ja hengenvaaroistani. »Mitäs savua tuo mahtaa olla»? keskeytti yksi miehistä jutteluni ja viittasi edessämme aamu-autereesta kohoavaa Eckeröön rantaa kohti.
Niin meni muruja noita, sammon suuria paloja alle vienojen vesien, päälle mustien murien; ne jäivät ve'en varaksi, ahtolaisten aartehiksi. Siitäp' ei sinä ikänä, kuuna kullan valkeana vesi puuttune varoja, ve'en Ahto aartehia. Jäipä toisia muruja, pienempäisiä paloja selälle meren sinisen, meren laajan lainehille, tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi.
"Rurmar," aaltojen neito virkkoi, "Vieno kukkanen rannalla on, Iltatuulosen henki Notkistaa sitä nukkumaan. Laula sydämes' huolet hälle, Haavehempeä laulaja, sä, Kunnes silmä sen kostuu Iltakasteesta kyyneliin. On Oihonnasta laulu kaunis, Miekkain kanssa kun kantele soi, Voitot laulajan suusta Myrskyn lailla kun tulvaavat. Sankareita hän rakastaapi, Uhkarohkeita silmiä vaan.
Laskumies vetäsi vielä muutamia henkisavuja, kopisteli sitten piippunsa, nosti pois huoparimet, jotka olivat poikkiteloin veneen laidoilla hänen istuimenaan, katsasti melaa ja vaulua, sitten silmäili eteensä koskelle. »Heitä sounti!» Kosken kidassa taas oltiin, kuohujen seassa vilistettiin. Vene sujahteli luokkana ja rusahteli aaltojen rynnätessä.
Mutta merimiehet, jotka aaltojen selkiä samosivat, kallistuivat yli laivanlaidan tarkemmin kuullakseen, pudistivat päätään ja kuiskasivat tuskin kuuluvasti: Käy myrsky syvyyksissä. Kohta se on myös korkeudet saavuttava. Luoja laupias meitä armahtakoon! Risti kätensä laivan kapteeni, paljasti päänsä ja kaikki yhtyivät hänen kerallaan hiljaiseen rukoukseen.
Juoksi, joutui kohin kotia, ei ikinä isonnut Ruusu. Ei ne kaikki kuollehia, jotka kuolleiksi sanotaan. Meren mustassa mujussa monta nukkuu nuorukaista, meren suuren soutajata, laivatouvin laittajata. Kun tulee tulinen ilma, myrsky merta myllertävi, nousevat aaltojen selille, lainehille laulamahan. Mik' on laulu kuolon lasten? Laulu päivästä elämän. Mikäpä elämän lasten? Laulu kuolon kuutamosta.
Niin jo kohta koito raukka, Näillä päivillä pahoilla, Löyän turvan tuulen alla, Armon aaltojen seassa Mennä mieleni tekevi Alle aaltojen syvien, Sisareksi siikasille, Veikoksi ve'en kaloille. Ellös sie emoni sitte Panko vettä taikinahan, Laajalta lahen perältä, Ilman karvan katsomatta; Ves' on täynnä tukkiani, Rannat kaikki kasvojani, Minun tuiman tukkiani, Minun haitran hapsiani.
Tähän ei Pekka vastannut mitään, ja pian pojat nukkuivat. He heräsivät ukkosen jyristessä ja sateen valuessa virtanaan, kuohuvat laineet pauhasivat vasten rantaa, jossa heidän pikku veneensä hyppeli aaltojen harjalla ylös, alas. Unen toreissa pojat riensivät paremmin kiinnittämään venettä ja pelastamaan kapineensa sateesta. Pian he kastuivat sateessa likomäriksi ja vetäysivät puiden suojaan.
Edeten avonaisen holviston läpitse he saapuivat neliskulmaiseen ruusutarhaan, jossa vilottelevat vedet ympäröivät jokaista kukkaislavaa, ja joka uiskenteli ikäänkuin taikasaari jollakin vedenneitojen merellä. Aaltojen läikkynä ja kukkien lemut yhdistyivät ja synnyttivät nukuttavan vaikutuksen, jota Alroy ainoastaan kiihkeän ja kummallisen uuteliaisuutensa kautta voi vastustaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät