United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tyttöjen mentyä, riisuutui Gabrielle nopeasti ja pani maata. Sitten sammutti hän kynttilän ja sytytti pienen yölampun, jonka hän asetti päänaluksensa viereen. Gabrielle tunsi nimittäin voittamattoman kauhun pimeyttä ja yksinäisyyttä kohtaan; tuon uhkarohkean nuoren tytön, joka naisten ajattelemattomuudella nauroi todellisille vaaroille, saattoi yön pimeys vapisemaan.
On kokonaan toinen asia miettiä ainetta, kun aurinko ystävällisesti ja kirkkaasti paistaa ikkunasta ja kultaa jokaisen esineen, tahi joutua tutkinnoihin yölampun hämärässä valossa; erilainen selvyys on sielussa, jos osittain voimatonna koko yön valvottua puoliksi oikoo sohvassansa, tahi tarpeeksi maanneena, tuntee jokaisen hermonsa vahvistuneeksi ja jänteväksi jokaisen lihaksensa.
Kun hän arveli koko talon olevan unen helmoissa, avasi hän ikkunan niin hiljaa kuin suinkin ja nojasi kyynärpäillään ikkunan puitteesen. Yö oli hiljainen ja leuto. Kapea uusikuu, joka juuri alkoi laskeutua Sauvalin metsän taakse, valaisi seutua himmeän yölampun tavoin.
Aikoiko Jakob todellakin ruveta nukkumaan ilman mitään selitystä!... Sydän löi yhä kovemmin ja kovemmin, niin että hän melkein itsekin sen kuuli. Jakobin hengitys kävi yhä tasaisemmaksi. Vihdoin Alette hiljaa nousi istualleen. Hän kumartui Jakobin puoleen tarkastaen häntä yölampun valossa. »Jakob!» kuului hänen puoleksi rukoileva äänensä, ja hän laski kätensä varovaisesti hänen päälleen.
Jakob liikkui niin varovan äänettömästi kuin mahdollista, varpaillaan, ettei pienokainen kehdossa heräisi. Alette oli nukkuvinaan, seurasi vain yölampun hänestä luomaa varjoa. Jakob kumartui varovasti vuoteen yli. »Nukutko, Letta?» hän kysyi. Kun ei vastausta tullut, alkoi hän hiljaa viheltää, mutta vaikeni heti.
Yölampun valossa kirjotti hän Helenalle kirjeen, jossa vakuutti ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan ja rukoili, että Helena antaisi tiedon, tahtoiko hän seisoa hänen rinnallaan hädän kuten kerran onnen aikanakin ja saisiko hän taistella hänet voittaakseen taivaan ja helvetin uhmallakin.
Siellä he istuivat tunti tunnin jälkeen yöhön asti. Alette oli sytyttänyt yölampun ja virui vuoteessaan kuunnellen ja odottaen, milloin kuulisi heidän eroavan. Berveninhän oli määrä lähteä hotelliin yöksi. Vihdoin he puhelivat jo puutarhaveräjällä. Kylläpä ne nauroivat... Että saattoivat seisoa siinä niin kauan! Sitten tuli hiljaisuus. Hän huokasi helpotuksesta.
Mutta silmäsi minä käännän pimeään kellarihuoneeseen, missä tuikkii puiselta pöydältä yksinäisen yölampun himmeä valo, vaivoin ylettyen ruskean harmaihin kiviseiniin, vaivoin myös matalaan, tihkuvaan holvikattoon. Valo tuikkii, mutta huone on tyhjä. Mikä hiljaisuus keskellä pauhua! Näetkö sinä mitään? Odota. Sinä totut kohta pimeään. Silmäsi mustuainen kohta suurenee.
Mutta tämä Coletten hilpeys ei kauvan kestänyt. Vakavana laski hän yölampun pöydälle ja naisen ulkonäöllä, joka etsii riitaa, laski hän käsivartensa ristiin rinnalle, niin että pienet kädet lepäsivät pyöreillä kyynärpäillä, ja alkoi puhua välittämättä siitä, oliko ruhtinas ehtinyt oikein valveutuakaan: »Onko tämä teidän mielestänne oikeaa elämää, tämä!... Joka päivä palataan kotiin vasta klo 4 aamulla!... Soveltuuko se mielestänne naineelle miehelle?»
Kerran sanotaan Brutuksen istuneen yöllä syviin ajatuksiin vaipuneena. Yölampun hämärässä valossa näki hän silloin pitkän, kummallisen olennon tulevan luoksensa äänettömin askelin. "Kuka sinä olet?" kysyi Brutus kammoen. "Minä olen", kuului vastaus, "sinun paha henkesi, ja Filippin luona tapaamme taas toisemme."