United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän pitäisi harjoitella jotakin laulua, jolla hänet herättäisimme aamulla; sinä Kontio saatat kyllä kyhätä kokoon muutamia somia värsyjä tuumasi Freedrik. No enpä juuri tiedä, enhän minä maisteri näytti olevan hämillään. Se oli hyvä keksintö, mutta jotakin muuta juhlallista tarvittaisiin vielä. Vieraita tulee, vieraita tulee huusivat lapset. Ne ovat pappilalaiset!
Mutta pian vallitsi taas hiljaisuus; sillä ei sanaakaan tahdottu hukata tästä suuresta näytelmästä. Kunnioituksesta taiteilijattareen, ei tahdottu myöskään päästää runoilijan jaloja värsyjä kuulemattomina.
"Jumalan terveiks", sanoivat uskovaiset toisiaan halaten. Veisuri Jussi alkoi virren. Veisuun tauottua luki joku veljistä muutamia värsyjä Raamatusta, jonka tehtyä Kaurismaan Aappo alkoi kovalla rämäkällä basso-äänellänsä saarnansa. Hän syyti sanoja ikäänkuin uuninsuusta. Ympäri Raamattua hän rämpi, pysähtymättä mihinkään määrättyyn tekstiin.
Mutta alahan tuosta laulaa: 'Minä seisoin korkealla vuorella . Onko se laulu sinulle tuttu?" "Ei", kuului Tapanin vakava sana ja hieman nujautti päätään. "No, alappas tuosta Torvelan Liisan laulua. Sehän on tuttu." "Sitähän tuota lonkuteltiin ennen, mutta en enää tuskin muistaisi montakaan värsyä." "Mitäs värsyjä muistat?"
"Ah, sennor," sanoi hän, "Maurilaiset, hallitessaan Granadaa, olivat iloisempi kansa kuin ovat tätä nykyä. He vaan ajattelivat rakkautta, musiikia ja runoutta. He panivat kokoon säijejaksoja joka tilassa ja laativat nuotinkin niihin kaikkiin. Mies, joka osasi tehdä kauniimpia värsyjä, ja nainen, jolla oli ihanin ääni, oli varma suosiosta ja erismerkityksestä.
Iltasilla kun rupesimme olkivuoteelle nukkumaan, niin opetti hän minulle virren värsyjä ja rukouksia, joita käski aina maata ruvetessa lukea ja rukoilla Jumalaa, että ruma henki ei saisi yön pimeydessä tehdä meille pahaa. Joka ilta hän opetti aina jonkun värsyn, jota hänen ei tarvinnut monta kertaa parsiakaan, ennenkuin sen muistin. Ja sillä tavoin meni talvi.
Spruch-Sprecher, joka näytti olevan jonkulainen ceremoniamestari eli juhlamenojen järjestäjä, sai suurilla ponnistuksilla kahta heistä vaikenemaan ja viimein hankittiin äänivalta suositulle runoniekalle, joka yläsaksan murteella lauloi tähän tapaan käännettäviä värsyjä: Kuka paras johtajaksi Ristiretken sotureille? Parhaan oriin kannustaja, Pystyin pää ja komein töyhtö.
Klairon otti toisen kukkais-kimpun ja avasi nauhan, lukeaksensa värsyjä siinä. "Ah, herra!" huusi hän. "Nämät ovat englantilaisia värsyjä. Tulkaa, lukekaa ne meille." Kohta oli nuorukainen hänen vieressänsä. Klairon ojensi kukkaiset hänelle ystävällisesti hymyten. Nuorukainen otti ne ja kourasi myös samassa hänen kättänsä.
Voi sinuas Kyrönpeldo, Näit mond' on ennen ol, Ennen olit eloo täynäns, Nyt kuolleita kuopattu. Voi kuing monda vaimo on jäänyt leskeksi, Vihollinen wielä vaino Jättä mond orvoksi. Kts. Hengellisiä lauluja. Oli vielä useita värsyjä, mutta Kolmhalko ei jaksanut enempää.
Nurkkahyllyllä tosin oli Virsikirja ja vanha Raamattu, ja vaikk'ei hän ollutkaan aivan unohtanut tätä kirjojen kirjaa, niin pysyi se hänelle kuitenkin vieraana ja käyttämättömänä. Ennen oli hänellä tapana lukea siitä sunnuntaisin muutamia värsyjä, mutta nykyään oli hän senkin jättänyt.