United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinhän tehdäänkin ... niinhän tehdäänkin. Mutta nyt minun täytyy saada ruokaa ja kahvia.... Kas niin, elä seiso siinä, Söderling, niinkuin puulla päähän lyötynä ... olethan sinä sen näköinen kuin olisi tapahtunut joku kauhean suuri onnettomuus. Kas niin, onko sinulla kahvia, Helga? Kun en ole sitten aamun saanut tilkkaakaan ... tahtooko joku muukin ensin kahvia?
"Määrätkää paikka, aika ja aseet," sanoi toinen hyvin kylmäkiskoisesti. Ja siinä oli duelli valmis. Pitäjän nuoret herrat aateliset nimittäin pitivät usein kaksintaisteluja. Mutta ei ollut vielä veren tilkkaakaan vuotanut niissä. Duellit kävivät päinsä tavallisesti tällä lailla. Määräpäivänä tulivat riitaveljet sekundantteineen sovitulle paikalle.
Kuka sinua oikein tunsi perin pohjin. Etkä sinä silloin viinan tilkkaakaan maistanut, entäs nyt? Nenäsikin on kaiken muun karvanen, mutt'ei nenän! TEOFILUS. Anna sen olla! Ei siitä vaaraa, sanon sinulle! ELVIRA. Kukas tuota liikuttaakaan? TEOFILUS. Oletko äänettä tahi ELVIRA. Mitä? mitä sitten? Sinäkö tohtisit? TEOFILUS. En lupaa kysy keltään, ennestäänhän tuon jo tiedät.
Minä olin, näetkös, vähän humalassa silloin, kun kätkin sen, mutta minä juon itseni taas vähän iloisemmaksi, niin kyllä muistan mihin sen olen pannut." "Mitä joutavia, Jaampa, sinä et saa maistaa enää tilkkaakaan!" "Niin, niin, sitten en myöskään voi muistaa, missä laatikko on.
Eihän sitä tahtonut riitautua niin joutavista asioista, selitti henkikirjurin rouva. Hyvin vastenmielisesti minäkin sitä join, sanoi nimismiehen rouva, kupin enintään, ja kotonani pidin oikeata kahvia ainakin puoleksi ja enemmänkin. Samoin minä. Silloin se karvaus toki ei niin tuntunut. Nyt en ole tilkkaakaan pitänyt ruista pitkiin aikoihin.
Esa oli noussut vuoteelta, pannut piippuun ja kolisteli nyt tyhjiä pulloja kaapissa. Ei tilkkaakaan! »Hoi Vennu!» huusi hän ja pyörähti kuin sotamies. »Mulla ei ole tilkkaakaan viinaa.» »No hae.» »Ei ole rahaa. Takaatko?» Esa katseli kummallisen tarkkaavaisena Vennua. »Sinuako? En tiedä tohtiiko sua taata.» Vennun suu meni leikkisään, mutta samalla vähän pisteliääseen nauruun.
Hän ojensi kätensä ja sai siihen muutamia oljenkorsia. Hänen kupeellaan oli kosteata maata, pään päällä tyhjää ilmaa. Hän koetti nousta ylös, mutta hänen päänsä oli raskas kuin lyijypallo; siinä oli vielä muisto Pappenheimin miekasta. Silloin kuuli hän läheltänsä äänen, joka puoleksi valittaen puoleksi uhaten virkkoi: Tuhannen tulimmaista! Ei tilkkaakaan viiniä!
Mies loi epävarman katseen Juhoon: "En tilkkaakaan paloviinaa ollut maistanut, sen voin valalla vahvistaa. Voihan isäntä lähettää minua vaivashuoneesen siellä kai päiviäni kuluttelen. Saammehan kuulemma rouvan tänne; mitähän tuo Olli Heikki tässä istuu, on hän sanova, eihän hän ole ollut täällä palveluksessa kuin kolme vuotta; miks'ei ollut varovaisempi. Noin hän jotakin sinnepäin virkkaa."
Hän on oikea mies, vakava, ei mikään tuulihattu! Ei nauti viinan tilkkaakaan, ei polta, ei räyhää! Ihan olisit onneton, jos tähän elämään jäisit, itsesi uhraamaan vanhana piikana ikäsi kaiken. STELLA.
Ensin hän katsoi sitä päivää vasten ja ikäänkuin silmillään mittasi sen sisällön. Sitte hän vähän kostutti suutaan ja piti lasia noin parin vaaksan päässä huulistaan. Sillä aikaa vasen käsi hieroi rintaa ylhäältä alaskäsin, kunnes siitä puhkesi tyytyväisyyttä osoittava ääni: "äh!" Samat temput uudistettiin ja viidennen "äh'in" kuultuasi voit olla vakuutettu, ett'ei lasissa enää ollut tilkkaakaan.