United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maisterin käynti kuului porstuassa, kun hän meni saliin. Elsa riensi kyökistä lastenkamariin, ja tuli salissa maisteria vastaan. Salissa oli pimeä, vaan Elsan mennessä läpi salin kynttilä kädessä, näki maisterikin paremmin kulkea. Tällä kertaa ei maisteri mennytkään työkamariinsa, vaan sänkykamariin. Siellä istuikin rouva tutkimassa kuinka korkealle Katrin saatava nousee.
Kylmää vasikan paistia. Syö itse, minä en huoli.» »Ehkä lähdet sitten levolle?» »Anna sen lampun olla. Vai meinaatko jättää minut pimeään.» »Enhän toki. Olisin vaan näyttänyt valkeata, jos olisit sänkykamariin mennyt.» »Minäpä en mene. En hievahdakaan tästä. Huokaile vaan, mitä huokailet. Minä en lähde, en sittenkään. Kylmää vasikan paistia, kun mies väsyneenä tulee kotia. Herra jesta!
Kauan ei hän sallinutkaan molempien rakastavaisten istua sohvannurkassa; hän oli jo täysin selvillä siitä, mitä hän puolestaan tahtoi sanoa Eugenille, ja tuli nyt juhlallisesti pyytämään häntä seuraamaan itseään muutamaksi hetkeksi toiseen huoneeseen. "Varsin mielelläni", vastasi Eugen hämmästyneenä, nousi ylös ja seurasi anoppiaan sänkykamariin.
"Noo, kyllä se ikävä ohitse pian menee, kun ensin pääsee siunattuun alkuun. Tule tänne puutarhaan, että tulee vähän hauskempi!" Samassa soi kello kyökin seinässä. Se oli mamseli, joka soitti piikaansa. "Kello soipi ja minun täytyy mennä sisälle", sanoi Elsa ja poistui akkunasta. Hiljaa hiipien meni hän kamariin. Mamseli oli pistänyt avaimen oveen, että hän pääsi sänkykamariin.
Kello yhden aikana kuulimme koputusta kyökin ovelta, ja kun menin aukaisemaan, niin putosi kamreeri kynnykselle kuin mikäkin mytty, ja samassa kuulin poisjuoksevien askelia ja hiljaista naurua ja kikattamista. Rouva tuli sitten ja talutti hänet sänkykamariin ja en minä sinä yönä olisi tahtonut olla kamreerin sijassa, se on nyt vissi. ONNI. Ha ha ha! No, en minäkään!
Ja hän painosti erityisesti viimeisiä sanoja, aivan kuin olisi tahtonut koroittaa arvolauseita todistuksessa. Eugen ei voinut vastata. Hän katseli arasti äitiään ja seurasi häntä sitten, yhä vielä kuin unessa, mutta tällä kertaa ihmeellisessä ja suloisessa. Kun ovi avautui ja hän astui sänkykamariin, tuntui hänestä kuin olisi hän tullut pyhäkköön.
Illalla, kun Ester oli mennyt sänkykamariin, hän lukitsi oven peläten miehensä tulevan kotiin. Mutta Arnold ei tullutkaan, häntä ei ollut missään, vaikka Ester häntä aamulla haki joka huoneesta. Päivällä teki Ester asian Rikbergin huoneeseen, kun tämä oli poissa. Hän meni sinne kuin varkaisiin, katsellen joka taholle, ettei vain kukaan häntä huomaisi.
Saatuaan ne käsiinsä, hän aikoi palata sänkykamariin, kun samassa etehisen kello soi. Eräs poika siellä oli, joka antoi hänelle pienen avonaisen kirjekuoren. Ajatuksissaan hän sieltä vetäisi esiin visiitikortin, jossa Nymark pyysi rouvaa huomispäivän rekiretkelle. »Herra Jumala», sanoi Maijaliisa ja vei sen lääkärille. Lääkäri kyhäsi kortin toiselle puolen: »Käänny muihin.
Täällä oli avonainen ovi, josta tultiin pieneen, varsin hauskan näköiseen sänkykamariin. "Minä otaksun, että te ette muuta tarvitse tänä yönä", sanoi hän. Minua halutti nakkautua maata märkine vaatteineni ja niine hyvineni lumivalkoiselle peitteelle, vaan kuitenkin uteliaisuuteni sai hetkiseksi voitetuksi väsymykseni. "Minä olen teille suuressa kiitollisuuden velassa, hyvä herra", sanoin.
Hän ymmärsi Arnoldin pienimmätkin viittaukset. Hetkisen kuluttua uinui Valkaman kartano ulkoa nähden talvisen yön varjoissa. Mutta vähän ennen puoliyötä ilmestyi valoa sänkykamariin. Siellä liehtoi yöpuvussaan Arnold. Hänen silmänsä kiiluivat. Sinä kieltäydyt velvollisuuksistasi, hävytön! En, rakas Verner, en, en, kuului itkun sekainen vastaus.