United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan jos heitti heimokunta, Hylkäsi hyvä sukuni, Elä heitä Herra Kiesus, Hylkeä hyvä Jumala, Hyvien hylättäväksi, Pahojenki pantavaksi. Hoia Herra huolellista, Kaitse lasta kaihollista, Kun ma huuan huolissani, Suruissani surkuttelen! Oli ennen parempi. Olipa minulla ennen, Oli ennen aikoinani, Iso ilmoin syntyessä, Maammo maille kantaessa, Emonen imettäessä.
Hänen mielestään he olivat olleet kovin pahoja minulle, hän sanoi, ja kerta toisensa jälkeen hän sitte mitään puhumatta pyyhkäsi hiukset otsaltani, aivan kuin hän ei olisi voinut nähdä minun olevan suruissani. Tuossa pienessä kätösessä oli lämpöä, ja hänen itkun kanssa taistelevissa kasvoissaan oli ilme, jota minun rakkautta janoava mieleni ei voinut vastustaa.
Mutta, saatuani veljeni haudasta merestä tämän tiedon, että rahat ovat varastettua rahaa," sanoi nuori Raybrock, lausuen vastenmielisesti näitä kahta viimeistä sanaa, "voinko sitä epäillä? voinko sitä epäillä?" "Epäilemisestä en voi mitään sanoa," huomautti kapteeni, "mutta minun mielestäni ette voi näitä rahoja koskea." "Nyt tiedätte miksi olen niin suruissani," sanoi nuori Raybrock.
Ei ollut helppo vastata Peggotyn kysymyksiin, saatikka kuiskata Mr. Peggotylle, kun Mr. Micawber toi hänet sisään, että minä olin vienyt kirjeen perille ja että kaikki oli hyvin. Mutta minä toimitin molemmat asiat ja tein heidät iloisiksi. Jos näytin jotakin jälkiä tunteistani, oli omissa suruissani kylläksi selitystä siihen. "Ja milloin laiva lähtee, Mr. Micawber?" kysyi tätini. Mr.
Tiedätkös mitä, on vahinko, että hän ei ole kenenkään näköinen minun suvustani, sanoo Erik. Niin, vastaa Helena, kietoen kätensä Erikille kaulaan, minä olen oikein suruissani, että hän ei ole minun kauniin, muhkean Erikkini näköinen.
"Ja olen suuresti suruissani siitä, että, pysyen vääräuskoisuuden autuudettomassa opissa, niin kauvan olen antanut hänen kehoittavan äänensä kutsua itseäni". "Teidän Majesteettinne on tunteva omantuntonsa rauhoitetuksi, niin pian kuin olette päässeet elävästi nauttimaan niitä hengen siunauksia, joita ainoa autuaaksi tekevä kirkko antaa tunnustajilleen".
Tämä loi häneen ilokyynelistä loistavan katseen ja, ojentaen häntä kohti molemmat kätensä, nousi ylös ja virkkoi viattomasti: Niin, kyllä rakastan sinua! Anna minun suudella sinua kerran! Hän suuteli pojan huulia, minkä suudelman tämä monin kerroin takaisin maksoi. Sitten sanoi hän hymyillen: Sinä näet, ett'en ole suruissani. Nyt sinun pitää tehdä, niinkuin minä neuvon.
Mutta toinen ääni kuiskasi taas: »Voiko Arvo sitte milloinkaan tulla onnelliseksi hyväksyykö hän minun tuumani? Mutta se on kuitenkin velvollisuuteni » Iiri otti paperia ja kirjoitti päättävästi: »Arvo rakas! Suo minulle anteeksi, että sinut murheelliseksi saatan itse olen myöskin niin suruissani, etten oikein saa ajatuksiani koossa pysymään.
"Peggotty", sanoin minä ajattelevaisella kuiskauksella eräänä iltana, kun lämmitin käsiäni kyökin valkean edessä; "Mr. Murdstone sallii minua vielä vähemmin, kuin ennen! Hän ei ole koskaan oikein sallinut minua, Peggotty; mutta nyt hän ei edes tahtoisi nähdä minua, jos olisi mahdollista". "Ehkä se on hänen surunsa", lausui Peggotty, silitellen hiuksiani. "Minä olen itsekin suruissani, Peggotty.
Hän havaitsi, että tämä kirkas, kaunis olento anoi hänen henkeänsä ja koetti pelastaa häntä hänen surkeasta tilastaan. Heikosti ja hitaisella ponnistuksella nosti hän Markon hienon käden ylöspäin ja painoi sen tuokioksi huuliansa vastaan. Iso kyynel puhkesi hänen silmistänsä ja vieri hänen poskilleen. "Oi isäni", sanoi Markus, "hän tietää, että minä olen suruissani hänen puolestansa.