United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutaman vuoden perästä "15 vuotta ennen Kristinuskon istuttamista Islantiin", siis v. 985 on Grönlannin länsi-rannikolla islantilainen siirtokunta. Brattalid'in uutistalossa kasvaa Erikille voimakas perhe, kolme reipasta poikaa ja yksi yhtä reipas tyttö. Vanhin poika Leif teki nyt kerran isältään saamallansa laivalla matkustuksen Norjaan, jossa silloin hallitsi kuningas Olaf Tryggveson.
Kas tässä, sanoi Helena ja antoi Erikille käteen teaatterikiikarin, katso tuonne tien poikki, tuota, joka seisoo suuren, harmaan kallion luona auringon paahteessa ja kuitenkin värisee vilusta. Missä? Kuka? Hän tuolla punaisten ruusujen keskellä. Erik katsoi sinne. Joku sairas, nenän pielissä ja otsassa kalman väri, seisoi siellä väristen auringon paahteessa.
Sinun tulee olla kärsivällinen, sanoi tohtori Alm Erikille; sinun vaimollasi on ollut vaarallinen käännekohta sekä henkisesti että ruumiillisesti. Sellaisen lapsivuodekuumeen jälkeen kuin hänen ei yleensä niinkään pian toinnuta. Sitä paitsi suoraan puhuen, ystäväin kesken eikö siellä ole tapahtunut mitään erikoista, mitään sellaista, joka on masentanut ja häirinnyt hänen mieltänsä?
Voidaksensa papiston lisääntyneen vallan kautta kokonansa saada valtansa alle muut säädyt, sekä vasten oikeutta anastaa itsellensä ja kuninkaalle mahtavan aateliston viekkaudet, antoi Cecilia Erikille neuvon toimittaa valtakuntaansa inkvisitionin, jonka hirmuista voimaa hän oli oppinut tuntemaan, seuratessaan kamaripiikana erästä aatelisherrasväkeä matkoilla etelä-Europassa.
"Tässä on kirje herra Erikille. Sano hänelle, että minä luotan häneen. Grabbesta minä en huoli. Tässä on rahat: Anna ne ensin herra Erikin omaan käteen". "Annan kyllä" sanoin minä; "mutta onko myös kukkaro sinetillä kiinnitetty?" Tämän kysymyksen tein, jotta hyvin yksinkertaiselta näyttäisin, vaikka kyllä näin että kukkaro oli kiinnitetty.
Viikkokauden kuluttua sai Erik vaimoltaan kirjeen, lämmöstä ja hellyydestä hehkuvan kirjeen, jossa hän liikuttavalla tavalla esitti surunsa siitä, että ei voinut olla hänen luonansa nyt, kuin häntä oli kohdannut onnettomuus. Erikille ja Helenalle uudistuivat Krimin matkat ja kaikki niihin kuuluvat asianhaarat kolme vuotta peräkkäin.
'Ensimäinen rukouksesi kuningas Erikille, sanoi äitini hartaalla liikutuksella, 'pitää oleman tämän rehellisen miehen armoittaminen, jotta hän saisi palata jälleen perheensä helmaan. Olkaa levollinen, sanoi hän Akselinpojalle, 'minun tyttäreni matkustaa teidän syntymämaahanne, tullaksen aikanaan sen kuningattareksi; minä toivon, että hän siellä voipi olla teille hyödyllinen."
Tiedätkös mitä, on vahinko, että hän ei ole kenenkään näköinen minun suvustani, sanoo Erik. Niin, vastaa Helena, kietoen kätensä Erikille kaulaan, minä olen oikein suruissani, että hän ei ole minun kauniin, muhkean Erikkini näköinen.
Sen tähden pyydän sinua selittämään kirjeeni sisällyksen vaimollesi ja olen varma, että hän huomattuaan asian tärkeyden, kylläkin käsittää sinun vanhan isäsi levottomuuden tämän asian tähden. Isäsi Aleksander." Tämä kirje antoi Erikille paljon ajattelemista.
Ainoa valtion säätyistä, joka vielä oli Erikille kuuliainen, oli hengellinen sääty, koska hän melkein orjallisesti heittäysi sen vallan alle. Tuo heikko yksinvaltias luuli sillä sovittavansa taivasta, jota hän tunsi olevan syyn pelätä.