United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutaman vuoden perästä "15 vuotta ennen Kristinuskon istuttamista Islantiin", siis v. 985 on Grönlannin länsi-rannikolla islantilainen siirtokunta. Brattalid'in uutistalossa kasvaa Erikille voimakas perhe, kolme reipasta poikaa ja yksi yhtä reipas tyttö. Vanhin poika Leif teki nyt kerran isältään saamallansa laivalla matkustuksen Norjaan, jossa silloin hallitsi kuningas Olaf Tryggveson.
Mikä on parempi, ettäkö se kuolee minun käsiini, taikka kasvaa isoksi hänen hoidossaan? Saako sieluni rauhaa, jos se tapahtuu? Voinko siitä luopua? Voinko katsella, kuinka Hookon perustaa itselleen semmoisen jälkimaineen! Kuinka kuollutta ja tyhjää on sisässäni, ja ympärilläni! Ei yhtäkään ystävää ; Islantilainen! Ei, herra, hän seisoo etusuojassa puhutellen vahtia.
Grönlanti on 50 peninkulmaa Islannin pohjoispuolella. Vuonna 986 löysi Islantilainen Eerik niminen mies tämän maan. Hän pakoitettiin kotomaansa jättämään, kun oli kaksintaistelussa jonkun tappanut, ja, kun hän tiesi, että eräs Norjalainen laivakatteini oli myrskyn ajamana joutunut eräälle rannalle Islannin länsipuolella, purjehti hän länteen ja saapui sinne.
JATGEIR. Herra, en ole hedelmätön; minulla on omia lapsia; minä en ole pakoitettu rakastamaan toisten. Islantilainen on todella runoilija. Hän lausuu tietämättänsä Jumalan syvimmän totuuden. Minä olen niinkuin hedelmätön vaimo. Sen vuoksi rakastan Hookonin kuninkaallista ajatusta, rakastan sitä sieluni hellimmällä rakkaudella. Oi, jospa voisinkin sen omakseni saada! Se kuolisi käsiini.
SKULE KUNINGAS. Viisaasti? JATGEIR. Niin, sillä hän antaa surun lahjan sille, jonka lapsen hän tappaa. SKULE KUNINGAS. Pidätkö sinä surun lahjaa niin suurena? JATGEIR. Pidän, herra. Sinussa on ikään kuin kaksi miestä, islantilainen.