United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin he olivat linnan portilla, sanoi Knut: »Hyvää yötä, isä.» »Etkö sinäkin tule sisään?» »En minä tahdon kuljeksia vielä vähän.» Vanhus jäi vielä seisomaan, mutta Knut työnsi hänet hiljaa portista sisään. »Mene sisään, isä, äläkä pelkää minun tähteni.» Holt laahasi itsensä sisään; Knut kulki Pietari Strömin taloa kohti.
Ei ennemmin terve suru, olkoonpa se sitten kuinka raskas hyvänsä, kuin niin kivun syömä onni". Elina ei vastustanut, vaan hänen kätensä, jota pidin kädessäni, oli kuuma ja vapisi. "Mutta miksi tämä niin käy sinun sydämmellesi", kysyin. "Oletko sanonut tahi tehnyt jotakin Hanna Strömin suhteen, jota nyt kadut?" "Hanna Ströminkö?" Elina kysyi muita mietiskellen ja nosti päänsä.
Ehtoolla ennen lähtöäni istuimme Elina, vanhempani, Holt ja minä yhdessä puutarhassamme ja joimme matkani onneksi sekä juttelimme kaikellaisista asioista, jotka olivat tapahtuneet lähiseudussa. Näitten joukossa oli yksi, joka ikään oli koko seutukunnan puhuteltavana. Edellisinä aikoina olin usein nähnyt Elinan seurassa kylänvanhimman tyttären, Hanna Strömin.
Sen jälkeen hän meni Pietari Strömin luo, joka, niinkuin hän sanoi, oli säteilevän iloinen, kuin Knut oli ottanut turviinsa Maria Hansenin. Kuin Knut päivällisaikaan tuli kotiin, ilmoitti isä, että Katriina itse tahtoi valvoa sairaan lapsen luona. Illalla Knut meni taas pikku holhottinsa luo. Sekä Kornelia että Katriina olivat siellä.
Hänen täytyi lähteä, hänen täytyi tavata Knutia vielä tänä iltana. Hän puki päällysvaatteet päälleen, syleili tätiään, joka näytti liikuttavan hämmästyneeltä ja avuttomalta, ja sanoi: »Hyvää yötä, täti minä jään Hanna Strömin luo yöksi.» »Mutta, Kornelia, rakas lapsi kulta ajattelehan laupias Jumala, et suinkaan sinä aio » Hän puhui itsekseen.
Kerran, kolakkaa ilmaa vielä kestäessä, kuljeskeli Knut aamulla aikasin kaupungin syrjäkatuja, ollen matkalla Pietari Strömin luo. Kulkiessaan talon sivu, joka oli kadun vähäpätöisimpiä, syöksyi sieltä ulos mies paljain päin ja huusi: »se kuolee, se kuolee lapsi kuolee, Jumala minua auttakoon!» Hän töytäsi Knutia kohti. Se oli Kurt Stubb. »Mikä on hätänä?» Knut kysyi.
"Se surullinen onnettomuus, josta kirjotatte, tapahtui viime syyskäräjäin aikana. Olin mennyt sinne Holtin kanssa, ja Elina oli seurassamme käydäksemme Hanna Strömin luona, joka nyt on naitu sille miehelle, joka käräjiä pitää. Kuin Holt oli toimittanut asiansa, hän tahtoi purjehtia kotia. Mutia kävi myrsky ja häntä kehotettiin luopumaan aikomuksestaan.
Hän otti lähinnä saatavissa olevan paikan, ja olikin nyt ollut kaksi vuotta Noran tilan ensimmäinen ja ainoa konttoristi, saaden palkkaa sataviisikymmentä riikintaalaria ja vapaan asunnon ynnä ruuan pehtoorin luona: vielä oli hänet luvattu nimittää pehtoori Strömin seuraajaksi, sitten kun tämä pääsisi paremmille tuloille jollekin suuremmalle tilalle, josta siirrosta oli jo kauan ollut puhetta.
Minäpä tunnen erään hyvin kunnollisen pehtoorin, joka ajaa partansa vain kerran kolmessa viikossa, vastasi Albert, luoden katseen Strömin partaiseen leukaan. Niin, niin... Mutta olinpa unohtaa... Milloin herra on alkanut olla kirjevaihdossa prinsessojen kanssa? Prinsessojen! toisti Albert kummastuneena. Niin, on saapunut kirje, joka...
Mutta nyt nyt se tuntui hänestä niin voittamattoman vaikealta, että hän mieluummin tahtoisi kestää mitä tahansa! Nyt hän näki Strömin valaistut ikkunat. Siellä sisällä he istuivat. Hänestä tuntui jo, niinkuin kaikki olisivat alkaneet katsella häntä ja kysyä hämmästyneinä Hän viivytteli, meni sivu, mutta ei kauvemmaksi, kuin että hän näki talon.