United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun päivä paraiksi ehti törmän takaa nousta leppäin latvoja kultaamaan, köpitti toinen vaari pellon pientaretta pitkin virran partaalle, jossa pyörteiden päällä vielä yösumua liehui; ja tuskin oli hän siinä saanut siimansa kastelluksi, kun jo toinen pensaikkojen välitse rantapolkua myöten siihen saapui. Niin istuttiin sitten vierekkäin monta tuntia kenenkään häiritsemättä ja aika kului hupasesti.
Koira, joka oli seurannut myötä ja istui rannalla, syöksi virtaan, ja poika tarttui kiini sen turkkiin ja riippui siinä. Virta vei molemmat mukanaan alespäin ja näin he joutuivat pyörteesen. Tässä oli Rannella pitkä ja kova taistelu pyörteiden kanssa, jotka toisinaan viskasivat hänet rantaa kohden, toisinaan tempasivat hänet taas syvänteelle.
Ettäkö saa todella mitä ikänä tahtoo ? Kuinka paljon saattoi anteeksi antaa turhia mutkia, seisahduksia, suvantoja, ruohostoja vain tuon hiipaisevan tulevaisuuden lupauksen tähden: kohta, kohta saapi ! Itsestään eneni vauhti ja pinnalla alkoi solua pyreitä ja pyörteiden tyhjiä keskuksia. Oli pilvinen, tuores, viileä iltapäivä sateen jälkeen, kun se sitten tapahtui.
»Eikö lasketa paria koepölkkyä pyörteiden ja salakivien selvillesaamiseksi?» Olavi ehdottaa. »Eiköhän oteta kerta kaikkiaan maanmittaria, joka merkitsee kivet karttaan laskemme sitte oikein kartan mukaan!» ilvahtaa punatakkinen. Punatakkilaiset nauramaan, kaikki katsovat Olaviin.
Lapsuudessani kuulin kauniin laulun, sen sävelet tunkeutukoot aina pyörteiden syvyyteen saakka. *Laulu N:o 10.* Oi, haltija, aina soittosi soi sulokielin, kun tyyntyy yö! Mua koitoa etkö sääliä voi? Niin raskaasti rintani lyö! Oi, Ahti, oi, Ahti, armosi suo ja hoiva ja rauhaa mieleeni tuo! Sua kutsun! Ken kutsuu Ahtia yön hiljaisuudessa?
Nopeasti soutaen kiiruhtivat talonpojat pitkän sillan alitse koskelle, ja vaikka se tottumattomista katsojista näytti vaaralliselta, lensivät tottuneet koskenlaskijat pian pois vaahtoavain pyörteiden sekaan ja olivat nyt Pyhäjärven lavealla vedenpinnalla, jossa heitä ei enään ollut mahdollista kiinni saada.
"Juuri tämä koski", virkkoi Paavo, "on ainoa keino pelastukseksemme. Minä olen lukemattomat kerrat kulkenut siitä alas ja tunnen jokaisen kiven pyörteiden välissä. Jos tahdot luottaa minuun, mamseli Amalia, niin kannan sinut ylitse". Amalia vastasi ainoastaan nyykähdyksellä. "Niin anna minun siis tehdä", pitkitti Paavo, "mitä on tarpeellista. Minun täytyy sitoa sinut kiinni hartioilleni".
Joen soitteleva sohina, matalan kosken kuohu ja pauhu, syvät, mustat, kiiltävät suvannot, joiden ylitse lehtikuusten ja hemlokkien juuret riippuivat, pyörteiden synkkä purppura ja ambra hitaasti kiertelevine vaahtilauttoineen kaikki tämä häntä viehätti, samalla kuin uhkasikin.
Mitä ensin rakastin ell'en juuri niitä valkoisia kuohulaineita, jotka taistelevat ja tappelevat ja kuolevat niin voimakkaasti, kuin se yksin vain olisikin elämää eikä mikään muu? Kyrönkosken rannalla minä kasvoin, ja kuitenkin te ihmettelette, että minä olen tullut sen pyörteiden kaltaiseksi.» Eräs etempänä seisova nainen oli kuullut nuo sanat ja virkkoi toiselle: »Onhan tuo mies ihan hullu.»