United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvänen aika, mitenkä minä tästä pääsen? sanoi Liisa ja jäi seisomaan. Kule puita myöten, sanoi Matti ja jatkoi matkaansa. Niin, vaan jos putoan ... elähän edes jätä! Etkä putoa! Eikä Liisa pudonnutkaan. Tulivat siitä niittyalangosta lehdon laitaan, lehdosta suon yli korpeen ja korven kulettuaan ylevämmille maille, jotka kohoamistaan kohosivat harjukankaaksi.
Etpäs putoa!... Ethän Hilkka putoa? Putoan ... putoan ... putoan... Uhallakin putoan... Hi-hii ... kun minä putoan! Hilk-ka! Se tuo kiikkulauta kun reistaileksi! Hilkka!... Katsoppas minun silmiini! (Ottaa kädestä ja taluttaa katsomaan) Katsoppas nyt isäsi Luukas Koikaleen silmiin. (
KALLE. Vielä riukujakin tällaisella laudalla! ROOPE. Etkö sinä, Hilma, tahdo hypätä minun kanssani? HILMA. Minä katselen mieluummin. MIINA. Ai, ai! Lopeta jo! Minä kohta putoan. Vähän sinä uskalsitkin. MIINA. Niin kai, kun ilmankin peloitti. Mutta hauskaa se on sittenkin. Yritäpäs Hilma, sinäkin! ROOPE. Tule nyt Hilma! Minä lyön hiljaa vaan. HILMA. En minä viitsi. MIINA. Ei Hilma taida uskaltaa.
«Pitääkö minun nähdä niin paljon vaivaa? Sehän on kauheata! No täytyneehän minun! Mutta ota minut syliisi jos putoan.» Siinä heidät keskeytti Petrea, jonka ulkomuodosta jo voi päättää, että hänellä oli jotakin tärkeätä kerrottavaa. «Katso tässä, Eeva», hän lausui pistäen kirjoitetun paperin hänen käteensä «tässä on sinulle vähäsen aamulukemista.
Painan häntä maahan, putoan pois, karkaan uudelleen syliin, taas maahan, riuhdon häntä kädestä, reuhdon ja ulvon hänen ympärillään kuin koiran penikka, pyöritän häntä, pyörryn itse ja pyörrytän hänet, kunnes toinnumme hoipertuneina aidan viereen heinikkoon.
"Minä se olen", kuiskasi Françoise. "Sinun täytyy ottaa minut sukkelaan minä putoan." Hän sinutteli Dominiquea ensi kerran. Dominique nojautui ulos, sai kiinni hänestä ja nosti hänet huoneesensa. Siellä rupesi Françoise itkeä tyrskyttämään, mutta pian hän tukehdutti nyyhkytykset, ettei kukaan kuulisi. Sitten ponnisteli hän ankarasti tyyntyäkseen. "Vartioidaanko teitä?" kysyi hän hiljaa.
Tule isältä salaa... Tule niin, jotta se ei näe koko ukko, niin eihän se sitte mistä tiedä... En minä mene sitä hänelle sanomaan ... elä sitä yhtään pelkää. En minä pelkääkään. Niin... Mitäs siinä onkaan pelkäämistä. Eihän se mylly ketään syö. En. Etkö mitään pelkää? En. No sitten minä kiikutan näin ylös istumaan. Voi ... voi... Et saa ... et saa ... tahi minä putoan.
Minä putoan hänen syliinsä, me kaadumme molemmat ja minulta paukahtaa otsa kiveen. "Koskiko sinuun, nätti poika?" "Ei koskenut" vaikka koski. "Anna, kun puhallan." Hän puhaltaa otsaani, jossa on jo kuhmu ja painaa sitä esiliinallaan. En itke, en vaikka, vaan nauran ja käyn kiinni ja sanon: "Sainpas kiinni!", johon hän sanoo: "Saitpas."
"Kuules, mitä toraa varpuset pitävät!" huusi Dami puusta; "ne ovat suutuksissaan siitä, että otan heiltä ruoan pois". Ja poimittuaan pois kaikki marjat, sanoi hän: "Täältä en enää alas astukaan, tänne jään iki-päiviksi, kunnes kuolleena putoan maahan, enkä ollenkaan tule luoksesi, jollet lupaa mulle jotakin?" "Mitä niin?"