United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänet saatettiin saliin ja rouva Helle otti hänet hyvin ystävällisesti vastaan, sinutteli häntä kysyen: "Kuinka voit sinä nyt rasittavien tenttaamiesi jälkeen?" Pekalla oli siihen ainakin vastaus valmiina. "Totta tosiaan luulen liiaksi itseäni rasittaneeni, koska vielä nytkin voin hyvin huonosti." "Voitko huonosti! Voi rakkahani!" huudahti Aino, tullen hänen syliinsä. Voi kuinka ihana hän oli.
Sen oli Esteri itsekin huomannut, vaan se tuntui hänestä yhtä luonnolliselta kuin että hän sinutteli Juhoa, jonka »ryökkynä» taas hänestä tuntui oudolle ja pahalle. Ja Kallea neuvoessa hän asettui kuin olisi ollut joku määrätty lyhyin välimatka vaarinotettava, jota vastoin hän ei miksikään huomannut, jos laski kätensä Juhon olkapäälle tai katsoi häntä hyvin läheltä silmiin.
"Minä se olen", kuiskasi Françoise. "Sinun täytyy ottaa minut sukkelaan minä putoan." Hän sinutteli Dominiquea ensi kerran. Dominique nojautui ulos, sai kiinni hänestä ja nosti hänet huoneesensa. Siellä rupesi Françoise itkeä tyrskyttämään, mutta pian hän tukehdutti nyyhkytykset, ettei kukaan kuulisi. Sitten ponnisteli hän ankarasti tyyntyäkseen. "Vartioidaanko teitä?" kysyi hän hiljaa.
Illalla kun hän läksi työstään oli Ingrid konetehtaan portilla häntä odottamassa ja tuli saattamaan niinkuin kerran ennenkin, pait että hän nyt oli vieläkin ystävällisempi ja viehkeämpi, ja koko ajan sinutteli. Ja nyt hän ensi kerran myöskin rupesi puhumaan omista kotiasioistaan, joista hän ei ennen koskaan tahtonut puhua.
AINA. Kuulkaa. TUOVILA. Minä en kuule enää mitään. Jää Herran haltuun miehinesi! Huomenna lähden takaisin Amerikaan, enkä sieltä koskaan palaa. Hyvästi! AINA. Mitä. mitä tämä merkitsee? Minä en voi käsittää! Mistä raivostui hän? Ja mitä varten hän minua sinutteli? Uhkasi lähteä takaisin Amerikaan. Hm! Riennänpä miehelleni asiata kertomaan. Selittämätöntä! Kymmenes kohtaus.
En saanut, vastasi emäntä, sillä hän puhui niin kummallisen sekavasti, väliin hän sinutteli, väliin teititteli, ja pani aina joukkoon sellaisia outoja sanoja, että minua kauhisti. Se on kovin merkillistä, lausui Sunkreini miettivästi. Kas kuinka se taas sairastaa, huomautti isäntä. Pitää katsoa häntä, sanoi emäntä ja otti päresoihdun pihdistä käteensä.
Hetken perästä hän näki sisälle leijailevan jotakin epämääräistä, kuin valkean enkelin, joka istahti hänen sänkynsä laidalle. Sinäkin suret, sanoi enkeli. Miksi? Nyt olisin minä valmis sinua lohduttamaan. Eikä Johannes muistanut edes kummastua, että Trudchen häntä sinutteli ja silitteli niin hellästi hänen kulmiaan. Minä olen mennyttä miestä, sanoi hän.
Hän yhä teititteli Gabrielia merkiksi, ettei asia ollut vielä päätetty. Ja vasta sittenkuin Gabriel oli todellakin mennyt koneverstaaseen päällelyöjäksi ja eräänä päivänä aivan nokisena ja häpeissään hymyillen tuli kadulla Ingridiä vastaan, sinutteli tämä häntä ensi kerran ja Gabrielin suureksi kummastukseksi saattoi häntä läpi kaupungin hänen kortteeriinsa asti.
Juuri kun me siinä pakinoimme, lähestyy meitä eräs lihavanläntä herrasmies omassa naamarissaan. Hän sivistymätön sinutteli enkeliäni. Minä olin koko ajan mitä suurimmalla huolella sanonut: »tahtooko neiti» tahi »onko neiti niin hyvä», kuten hienolla tavalla on puhuteltava.
Hän tunsi itsensä edelleen loukatuksi siitä että eukko sinutteli häntä ja ylimalkaan kohteli häntä ikään kuin hän olisi vasta ripille päästetty. "Tämä on veljeni poika Rasmus Nielsen," lisäsi eukko jonkunlaisena esittelynä.