United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soi temppelissä torvet hopeiset, näin kansan hartahana polvillaan, ja piispaa Rooman käsivarsillaan kuin jumalata kantoi ihmiset. Niin loisti pappisviitan laskokset kuin valkein vaahto, yhtyin purppuraan kuningasmanttelin, ja kulmillaan kimalsi hällä kruunut kultaiset, joit' oli kolme.
Sitten hän ryhtyisi hallitsemaan oikeudella ja rehellisyydellä, levittäisi Kristuksen opin Eufratista aina Britannian sumuisille rannoille asti, puettaisi Lygian purppuraan ja tekisi hänet maailman herrattareksi. Mutta tuskin olivat nämä ajatukset välähtäneet hänen päähänsä, kun ne jo sammuivat, ikäänkuin olisivat olleet kimppu kipinöitä palavasta rakennuksesta.
Joka nyt nostaa aseisiin quiritit, mietti Vinitius itsekseen, se varmaan lyö Neron ja saa pukeutua purppuraan. Minkätähden ei hän, Vinitius, voisi sitä tehdä?
Tässä seisoi Anna kauan ja katseli järveä ja mietti nuorta joutsenta, jonka kultainen sormus lepäsi sen pohjalla, pikkuista poikaa ja äitiä, jotka eivät sitä tavanneet. Oi, joka on sydämessänsä onnellinen, ei kaipaa kultaisia lahjoja, joka on vapaa ja itse siveellinen, voi tuoda auringon lasketessa kultaa taivaasta, ja pukeutua aamuruskon purppuraan sen ylös noustessa.
Ja kulta= ja purppuraverhot Sen katteheks kierrettiin, Ja pilvet, kuin kukkahan perhot, Sen vaipuivat siimeksiin. Elon mailta se näkö mun sulki, Ma hukuin sen purppuraan, Ja taivaalla tähdet kulki, Ja kuutamo kattoi maan, Ja kahlehens' irroittaissa Kuin kotka lens aatteeni mun, Ma lepäsin kukkien maissa, Luon' istuimen kirkastetun.
Tätä kaikkea on kysytty. Tätä kaikkea kysytään. Mutta hapuileva ajatus tapaa vain tyhjyyden, jonka edessä kaikki sydämet värisevät. Eikö kukaan missään, milloinkaan; ratkaise ongelmaa, jonka jokin tuntematon oikku asetti ihmisen arvattavaksi piloillaan ehkä ? Pois heitä kerjäläisen ryysyt yltäs ja vartes verhoo kultaan, purppuraan.
»Olenpa, kun olenkin, herra kuningas», vastasi Le Glorieux. »Viisauden täytyy seurata kirjavassa puvussa jäljestä, kun hulluus, purppuraan puettuna, käy edeltä.» »Kuinka se on ymmärrettävä, herra Salomon», kysyi Ludvig; »tahtoisitko vaihtaa asemaa minun kanssani?»
Sitten hän aikoi taas istuutua tuolilleen. Mutta Justinianus veti hänet luokseen ja painoi rintaansa vasten. "Teodora", huudahti hän säkenöivin silmin, "kallis vaimoni! "Sinä et tarvitse purppuraa hartioillasi. Henkesi on purppuraan puettu. "Sinä yksin ymmärrät Justinianusta. "Sota ja tuho barbaareille." Senaattorit vapisivat pelosta katsoessaan tuota omituista näytelmää.
Duetto Sävel: »En voi sua unhoittaa poijes». KALLE ja TYYNE. Vaikk' oisikin maailma nurja Elä, ystäväin, sure vaan. Meill' onhan lempemme nuori. Usko onneen suotuisaan. Jos mull' ois rikkautta Ja kaikki kalliit aarteet maan, Niin silloin, armahani, Sun kietoisin ma purppuraan. KALLE ja TYYNE. Vaikk' oisikin maailma nurja j.n.e TYYNE. Mutta kuule, eiköhän sinne tullut ihmisiä puotiin!
Paloihan tuossa Rooma, maailmaa hallitseva Rooma, ja hän, Caesar, seisoi vesijohtokaaren päällä, kädessään kultainen luuttu, kaikkien nähtävänä, puettuna purppuraan, hämmästyttävänä, komeana ja runollisena. Vähät siitä että kansanjoukko tuolla etempänä, hämärässä, murisi ja raivosi. Muriskoon!