United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin pulmaa miettiessä oppi-isän puhele teini ei, vaan asestautuu todisteluhun, ei sen ratkaisuhun; niin kaikin järkisyin jo jännittäysin ma hänen haastaessaan käydäkseni kysyjän moisen eessä moiseen rippiin. »Sa, rakas kristiveli, virka: mikä on usko?» Kohotin ma pääni kohden valoa, josta sanat huokui nämä.
Millä ihmeen tavalla hänet taas saisi kahdenkeskiseen?" Sitä pulmaa mietti Reeta monta monituista viikkoa, mutta turhaan. Vihdoinkin tapasi Reeta Kallen eräänä sunnuntaina Laukkalassa, mutta siellä ei kahenkeskisestä voinut olla puhettakaan. Viimein keksi Reeta keinon ja pyysi sekä muorin että Kallen luokseen katsomaan, "vieläkö hän tohtisi turkillaan talvelle lähteä."
Päinvastoin hän katsoi selvittäneensä sydämessään monta hämärää pulmaa, joista tiedot tuntuivat olevan ristiriitaiset papeilla ja kirjanoppineillakin. Tosin hän tiesi olevansa vain köyhä ja oppimaton vaimo Galileasta, jolle jumala oli erityistä armoaan osoittanut.
Monesti hän uskalsi moittia Caesaria vasten silmiä, ja kun silloin muut luulivat hänen uskaltaneen liian paljon, jopa suorastaan syöksyneen turmioon, osasi hän kääntää moitteensa juuri sillä tavalla, että siitä muodostui voitto hänelle itselleen. Hämmästyneet läsnäolijat tulivat siihen johtopäätökseen, ettei ole olemassa sellaista pulmaa, josta ei hän voittoisana suoriutuisi.
Hankea vastaan harmottain Luotuvi läävän suuta, Kuin monast' ennen tuijottain Katsovi taivaan kuuta, Katsovi hongikkoon, miten tuo Seudullen kehän tumman luo; Kummoa pulmaa miesi Miettii, suotta kentiesi.
Elossaan kukin erehtyy, Kun mont' on elon pulmaa; Vaan jokainen, ken viinaa myy, Se murhamies on julma. Ken viljasta viinan polttaapi, Mi ruokamme on kallis, Se muuttaa leivän myrkyksi. Ei Herra sitä sallis. Mut minä onneton niin tein; Siks kirous mua väijyy, Siks on nyt tullut osaksein Hävitys kyllä häijy. Perheeni lisäks itse mä Myös riuduin ruumiiltani, Kun otin ruokaryyppyjä Aterioidessani.
MEFISTOFELES. Mi hauska roihu tuolla leiskaa! Iloinen seura siellä meiskaa. Vähässä piiriss' en oo yksinäin. FAUST. Mieluummin rientäisin mä ylöspäin. Siell' loimottaa ja sauhu pyörii Ja lemmon luoksi kansa vyörii. Kai monta pulmaa siellä purkautuu? MEFISTOFELES. Vaan monta myöskin solmeuu. Kohiskoon mailma meidän sivullamme, Me täällä rauhan helmass' olostamme.
Olihan hän jo melkein hautajaisensa viettänyt... Tuota pulmaa hän mietti asemalta kävellessään. Ja siinä tuli lääkäri vastaan. Mitä, sinäkö hengissä, ja noin pulskassa karvassa? Niin, sinä petit minut. Nyt olen joutavastaan syönyt loppuun perintöni, ja miten nyt kehtaan esiintyä...? Kiitä onneasi, että olet syönyt! Elämää täytyi nyt ruveta ajattelemaan yhtä paljon kuin äsken kuolemaa.