United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei niistä tarvitse tehdä selkoa, vaikkei niitä olisikaan. Mutta sillä sanalla saa aina kysyjän suun kunnioituksella tukkeutumaan. Tuon edun Eetu havaitsi kerran muutamassa pienessä pulassa, jommoiseen hän ei olisi arvannut joutuvansakaan. Hän oli silloin jo parin vuoden ylioppilas.
Tuolla hän laittaa nyökkerehteli päreentikkuja sillan rakoihin ja kun sai kamman tai sukkapuikon, pisti nekin sinne ja itsekseen ilkastellen tirkisti toisella silmällään, näkyykö sitä enää. Toiset niitä alkoivat kohta kaivata. Onko Viija nähnyt kampaa? On. Ja hän tarttui kysyjän käteen kiinni, taluttaa nujuutti tiettyyn paikkaansa ja iloisena sormellaan osoittaen sanoi: sinne.
Lind meni kajuttaansa mainitsematta sanaakaan siitä, että Rejer voisi pitää itseään vapaana tänä iltana. Kun steewartti meni alas kysymään, eikö kapteeni tahtoisi jotakin syödäkseen tai juodakseen, karkasi hän istuimeltaan lausuen "ei," joka pani kysyjän kapuamaan portaita ylös kuin ammutun panoksen. Kohta sen perästä tuli Lind taas kannelle merimieslakissa ja mekossa.
Saanko luvan kysyä kuka on sanat sepittänyt?" "Minä," vastasi laulaja. "Entäs nuotin?" "Minä myöskin." "Minä onnittelen teitä. Toivon, että nämä neron tuotteet ovat voittoa tuottavaisia?" Laulaja, joka tähän asti ainoastaan pikimmältään oli kysyjän halpaa pukua katsellut, loi nyt tarkemman silmäyksen Kenelmiin ja sanoi hymyillen. "Teidän äänenne ilmaisee kuka olette, sir.
Heillä ei ollut varaa syödä laivan kalliita ruokia. Ohimennessään kysyi Antti heiltä keveästi ja hiukan teeskennellyn reippaasti: No, poisko te tulettekin? Ettekö jääkään päivällistä syömään? He ottivat tahalliseksi loukkaukseksi Antin kysymyksen. Sointu kysyjän äänessä oli veriin saakka vihlaissut köyhäin miesten arkatuntoisuutta.
Se soi kahdesti kauppiaan korvissa; mutta kun ei kauppias siihen vastannut, vaan päin vastoin väkisin kirvoitti itsensä siitä, vaikeni kysyjän ääni.
Erehtyen ylvään kysyjän tarkoituksesta luuli kauppapalvelija häntä joksikin saamamieheksi, koska hän esiytyi niin mahtavasti, ja koetti vuorostansa vääntää kasvonsa niin ylenkatseelliseen hymyyn kuin mahdollista.
Kun kukin oli sitten asiansa sanonut ja kysynyt, oliko kirjettä sille tahi sille, sai kysyjä vastaukseksi: »Katsokaa luettelosta, se on tuolla pöydällä.» Ja niin täytyi kysyjän lukea läpi kolme tahi neljä sivua pitkä saapuneiden, ulosottamattomien kirjeiden luettelo, joka postikonttorissa yleisöä varten päivittäin kirjoitettiin.
Mutta kun pastoria kehoitettiin ilmoittamaan syyt ankaraan päätökseensä, taisi hän vaan vastata väitöksellä, joka kysyjän mielestä tuntui olevan papillisen suvaitsemattomuuden osoitus. "Sentähden," sanoi John pastori, "että hän ei rakasta ihmisiä, eikä kunnioita Jumalaa. Eikä mikään luonne ole vakainen ja terve, joka laajentaa pintaansa sen nojan kustannuksella."
Kaikki muut palvelijat kuuntelivat avoimin suin, eivät näet voineet käsittää niin suurta lammaslaumaa. Stefan olisi yhtä hyvin voinut sanoa viisi sataa miljonaa. "Kuinka ne sitten saadaan pestyiksi ja kerityiksi?" kysyi joku heistä. Lammasten peseminen oli juuri lopetettu ja kysyjän ääni oli vielä sorroksissa vilustuksesta, jonka oli saavuttanut seisoessaan myötäisiä myöten lammaspadassa.