United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Venhevalkamassa seisoo koko kylän väki vastassa, ja uteliaan katsojajoukon välitse nousee sieltä pihaan valkopäitä ylioppilaita ja hattupäitä neitosia. Ovat he tuoneet mukanaan pelimanninkin, joka astuu edellä »Porilaisten marssia» soitellen. Koulupihan portilla tungeskelee väkeä lippuja ostellen. Kaikilla ei ole varaa mennä sisään, mutta he seisovat aidan takana ja katselevat sieltä.
Sinä päivänä, jolloin hän on kirjoittanut Porilaisten marssin, hän antaa Emilien hiljaa laulaa säveltä ja istuu itse hänen vieressään ja koettaa saada sanoja sopimaan marssin epätasaiseen poljentoon. Eräällä toisella kerralla on hänellä useampia uusia runoja hänelle näytettävänä.
Kaikki kääntyvät katsomaan, ja kantajat kääntävät samassa Hurmerinnan Hilleriin päin. Terve tuloa hulluinhuoneeseen! Porilaisten marssi. Porilaisten marssi! Saatto lähtee laulaen saliin. Hilleri! Hilleri! Hilleri! Hilleri ei ole enää raastuvan vahtimestari. Ja vikkelästi alas ja ulos. Kuka se on, joka minulle puhuu? PORMESTARI. Minä se olen. Pormestari! Vai herra pormestari. Nöyrimmästi anteeksi.
Vai ei suinkaan Hilleri tahdo väittääkään, että minä HILLERI. En, en toki. Kyllä minä vastaan. HURMERINTA. No niin. Missä on se herra Punaparta? HILLERI. Kauppaneuvos tarkoittaa varmaan herra Hurmerintaa. KAUPPANEUVOS. Mikä rinta? HILLERI. Urho Armas Hurmerinta. KAUPPANEUVOS. Hoo! Sehän on kuin kuin kuin HILLERI. Porilaisten marssi.
Jos Vänrikki Stoolin tarinat jo silloin olisivat ilmestyneet, niin olisimmepa epäilemättä oppineet laulamaan Maamme-laulun, Porilaisten marssin j. n. e. venäläisillä sanoilla! Vasta kello 8 jälkeen illalla saimme oikeuden rangaistuksetta puhua omaa kieltämme.
Suhanoff on saanut hänet vangiksi muutamassa talossa metsässä, juuri vähää ennen kuin hän joutui Porilaisten kynsiin". "Tutkikaa häntä!" käski Rajevski. "Ilmoittakaa minulle, mitä tulee ilmi! Lähettäkää vahvoja kulkuvartijoita sillan yli ruhtinasta vastaan! Kootkaa kaikki veneet ja alukset, jotka vaan löydätte, ja olkaa valppaina! Jos mahdollista, koettakaa saada edes jotakin tietoa Turusta!"
Entäpä oli kaikki taas entisellään? Jos nyt, nyt juuri, tällä hetkellä sulku oli murtunut? Vai oliko ehkä viimeinenkin menetetty, kaikki rauniona? Kuinka tahansa jotakin oli tapahtunut, jotakin oli ainakin koetettu, oli vihdoinkin johonkin ryhdytty. Olihan siinäkin jotakin, josta riemun täytyi saada remahtaa... Silloin soi Porilaisten marssi pianosta.
Hänkin on muuan Porilaisten marssi, ja vielä pahempi! Oikea Marseljeesi. Ihminen on muka ihminen. Ajattele, Hilleri: ihminen! HILLERI. Jopa sanoi tyttörukka tyhmästi. KAUPPANEUVOS. Ja sitä sisua sillä tytöllä. Jumalan kiitos, ettei se ole mies. Sitä ei pitäisi aisoissa millään! HILLERI. Vai niin! KAUPPANEUVOS. Se ei nöyrry, vaikka hengen ottaisi. HILLERI. Se veljenne tytärkö? KAUPPANEUVOS. Niin.
Tiheissä parvissa, mutta nopeilla askelilla kiiruhtivat Venäläisten joukot metsään päin. Volhynian rykmentti, joka oli jälkijoukkona, oli kahakassa Porilaisten kanssa, jotka nyt ajoivat takaa pakenevia. Nefnef katseli levottomin silmin milloin maanmiehiänsä, milloin voimakasta kuljettajaansa. Eräässä männikössä, jonka lävitse polku kulki, näkyi äkisti vilahukselta muutamia Venäjän jääkäreitä.
KAUPPANEUVOS. Rouva Danellille olisi välttänyt varsin hyvin se kanttori? HILLERI. Minun puolestani kyllä, ja liian hyväkin olisi ollut. KAUPPANEUVOS. Kuka lempsatti se keksi hankkia tänne tuon Porilaisten marssin? Eihän vain se samainen neiti Salmela? HILLERI. Alkujaan se on minun keksintöni. KAUPPANEUVOS. Sinun? No mitä hittoa se sinä ? HILLERI. Luulin tätä aivan toisellaiseksi mieheksi.