Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Porilaisten marssin ja Maamme-laulun sävelten kaikuessa marssittiin ympäri salia ja riemuittiin, juotiin ja puristettiin jäähyväisiksi ystävän kättä aina iltamyöhään asti.
Ainoastaan Nefnef, joka oli myötänsä temmannut osakunnan keisarin henkikasakkeja, ennätti perille, kun prikaati jo lähestyi kylän loppupuolta. Hän karkasi Porilaisten päälle, mutta nämät paikalla heittivät kasakit kumoon. Kivärin laukaus toiselta komppanialta, joka kohta oli heittäytynyt ensimmäiseen riviin, täydensi kasakkien häviötä.
Junamme kulki Pruth virran ylitse k:lo 1/2 8 j.pp., jolloin soittokunta soitti "Porilaisten marssia" ja hurraahuudot kaikuivat kaikista vaunuista. Tämä virta on rajana Venäjän ja Turkin välillä, nyt oli siis kaikki jäänyt, joka vielä olisi muistuttanut mieleemme jotakin oman keisarikunnan muodosta. Me olimme Rumaanian rajain sisällä ja saavuimme Jassy'n kaupunkiin ehtoolla myöhään.
Kyllä siitä moni taisi säikähtää. Minä erään toverin kanssa pidimme pientä kestiä kanan munilla ja viinipullolla, emmekä olleet asiasta paljon tietävinämmekään, käskimmehän vaan "pelmannin" soittamaan Porilaisten marssia. Eräs meidän komppanian miehistä sanoi tovereilleen: Mihinkähän nyt mennään, kun maa noin tuljuu?
"Neiti Aarnion vakavuus on nähtävästi tarttunut tohtoriinkin", sanoi yksi neitosista, mutta Hart pääsi vastaamasta mitään, sillä juuri silloin laulajat alkoivat "Porilaisten marssia". Sen voimakkaat säveleet vaikuttivat elähyttävästi kaikkiin ja Vilma toipui äkkiä totisuudestaan. Nyt hän vihdoinkin luuli löytäneensä selityksen tuohon Hartin oikulliseen surumielisyyteen.
Todisteena heidän tunnustetusta sotamaineestaan kerrotaan esim., että Lapuan päivänä Savon jääkärit olivat koko aamupäivän kulkeneet armeijan etunenässä, yhä taistellen peräytyviä Venäläisiä vastaan, niin pyysivät Porilaiset hekin vuorostaan saada käydä siihen sijaan; mutta Savolaiset vastasivat: "Porilaisten urhoollisuus on tunnettu; mutta me tahdomme osoittautua heidän vertaisikseen". Iltapäivällä saivat sitten Porilaisetkin näyttää kuntoaan ja tehdä vaarallisen pääryntäyksen kirkonkylässä seisovia Venäläisiä vastaan.
Jumalanpalveluksen loputtua lähdimme marssimaan San Stefanoa kohden soittokunnan soittaessa "Porilaisten" sekä 30 vuotista sotamarssia: "Meill' pohjola luminen on kotomaa" j.n.e. San Stefanossa asetettiin meidät yhdyskolonnaan, armeijan ylipäällikön H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsin majatalon eteen.
Monta hauskaa hetkeä valmistaa hän minulle kertomuksillaan ja milloin juttelun aihe loppuu, rallattaa hän telefoonin ääressä porilaisten marssia meidän toisten kuunnellessa. Sitten kiikkuu hän pitkin päivää ylhäällä ikkunassa havaintoja tekemässä, tiedottaen aina minulle, ketä suomalaisia kulloinkin on kävelemässä.
Tosinhan tuolla Ikaalisissa kerrottiin hänen veljeinensä nyt olevan johtamassa näitä Keuruun sissejä, mutta se ei ole totta, sillä omin silmin näin, miten hän suojeli porilaisten lippua ja kaatui sen kanssa.» »Kaatuiko hän taistelussa?» »Hän kaatui Isonkyrön lakeudella. Minä näin hänen katseensa viimeisessä taistelussa, ja näin hänen sielunsa hädän.
Tammikuun 14 päivän aamulla k:lo 7 lähdimme marssimaan eteenpäin. Kaupunkiin meillä ei ollut aikaa pysähtyä, vaan marssimme sen lävitse, soittokunnan soittaessa "Porilaisten marssia". Mitä sivumennen voimme havaita näytti kaupunki olleen kaunis ja varakkaan näköinen, mutta Turkkilaiset olivat sen tätä nykyä pahoin raadelleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät