United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
VIKTOR. Sylvi pahoin pelkään, että SYLVI. Että mitä ? Sinähän vasta olet soma VIKTOR. Että olen kohta yhtä pikiintynyt sinuun, kuin ennen pikku poikana. SYLVI. Oho nyt narraat. VIKTOR. Vielä pahemmin kymmentä vertaa pahemmin. SYLVI. Narraat ihan varmaan. Voitko katsoa minua suoraan silmiin? VIKTOR. Voin kyllä. Viktor minkä tähden sinä Viktor ! VIKTOR. Mitä niin, Sylvi?
Sydämellisesti onnitellen seurasivat nuo entiset toverit Ludvigia oopperakellariin, jossa he odottaessaan aamiaista istuutuivat muutamain soodavesipullojen ja konjakin ääreen. No, näin oli asian laita. Ludvig, joka kesällä oli Naantalin kylpylaitoksessa pikiintynyt kauniiseen Ireneen, oli nyt hänen onnellinen sulhasensa.
No kyllä nyt pääset hyville päiville, sanoi Korabljova Maslovalle kun tämä palasi koppiin. Kylläpä näkyy olevan aikalailla sinuun pikiintynyt; tao nyt niin kauvan kuin rauta on kuumana. Kyllä hän sinut täältä lunastaa. Rikkaille on kaikki mahdollista. Se on kuin nakutettu, puhui ratavahti laulavalla äänellänsä.
Aina vähän, aina vähän. Ja nainen, joka näkyi menevän hänen rinnallaan puutarhaan...? Hän on kyllä meidän yhteisiä nuoruuden tuttujamme. Olet sinäkin monta kukkavihkoa haaskannut hänelle. Rouva Sinikka? Oikein arvattu, Kuusiston kartanon emäntä. Taisit sinäkin aikoinasi olla vähän niinkuin pikiintynyt häneen? Taisin olla. He ovat täällä sinun vierainasi? Niin.
Ei hän minulle ole mitään uskonut. Aavistan vaan. Toht. Hän on pikiintynyt. Muuta se ei voi olla, kun hän on käynyt noin kummalliseksi ja hermostuneeksi. Aina. Niinkuin sinäkin, hänen arvoisa veljensä, siinä tilassa olit. Niinkö? Toht. En tiedä että minä koskaan olisin osoittanut mitään erinomaisempata Aina. No no, se asia sikseen.
"Aurora on pikiintynyt," huusivat sisaret kovaäänisesti, ikään kuin se olisi ollut jotakin aivan uutta, jota se ei suinkaan ollut, koska Aurora-neiti ylimalkaan piti kaikki nuoret miehet, jotka hän näki, suloisina. Donnerin rouva oli vaipunut ajatuksiin. "Huomenna lähden vierailemaan Grönlidiin," sanoi hän. "Pääsenkö mukaan! Pääsenkö!" huusivat molemmat nuorimmat tyttäret.
Sitä ei yhdistä toisiinsa kuollut kulta, pyöreänä renkaana, eikä voi myöskään estää sitä häipymästä. Hän oli vaan ihaillut, rakastunut ja pikiintynyt Juliaan naisena, eikä ihmisenä! Se oli siis vaan ollut puolinaista. Se oli vaan ollut varjo todellisuudesta.
ELIN. Hoving, niin? Senhän saattoi arvata jo edeltäpäin. Mitäs hän jaksaisi koko iltaa hakata Sylviä, kun hän kumminkin on pikiintynyt Kariniin. SYLVI. Se on valhe! Hän ei ole »pikiintynyt» Kariniin. ALMA. Sylvi kulta, Elin laskee vaan leikkiä KARIN. Elä ilmaise itseäsi, Sylvi. Ja pidä kaikin mokomin mielessäsi, että olet rouva Vahl. SYLVI. Mitä tarkoitat? KARIN. Saat itse arvata.
HANNA. Mutta ellei hän nyt onnistu eikä pääsekään teaatteriin entäs sitten? Pappa varmaan kieltää häneltä kodin. JUSSI. Mitäs sitten muuta kuin menee naimisiin. Teuvo on, luulemma, häneen pahasti pikiintynyt. Ja Teuvo on varakas poika, voi ottaa eukon milloin hyvänsä. HANNA. Hyi sinua! JUSSI. Mitä hyi? Kuule, Hanna, elä sinä halveksi naimista, se se kumminkin on naiselle tärkeintä kaikesta.
ILMA. Jospa sinä olet pikiintynyt täällä johonkuhun? FANNY. Oih, sinua! ILMA. Sinä punastut? Kuule, kuule ! Eihän vaan se tohtori, josta kirjoitit mikä sen taas olikaan nimi? FANNY. Jota en ole tavannutkaan sen koomin. Elä nyt joutavia. ILMA. Mutta sanopas, mikä hänen nimensä oli. Bro Bro FANNY. Broberg. ILMA. Niin, niin: Broberg. Ja nyt sinä punastut vielä enemmän. Ai, ai, ai !